Goodbyes & Re-Unions (Part 2)

Lahtoaamu Koh Changilla valkeni aurinkoisena seka erittain kuumana ja kosteana. Mita taydellisin paiva siis matkustamiseen! Aamupuuron hotkittuani siirryin tienvarteen odottelemaan lavataksikyytia kohti satamaa. Aurinko porotti pilvettomalta taivaalta ja varjoisaaa paikkaa ei tienvarsi tarjonnut, joten eimennyt kaukaan kunnes hiki alkoi puskea kaytannossa jokaisesta huokosestani. Tietysti kyytiakin joutui odottamaan poikkeuksellisen pitkaan ja sain taksin napattua vasta noin 25 minuutin odottelun jalkeen, jolloin hikinorot virtasivat jo pitkin ohimoitani ja selkarankaani. Onneksi lavalle tuli matkan aikana mukava tuulenvire, muuten reilu 30 minuutin kyyti satamaan tayteen ahdetussa autossa olisi ollut taytta tuskaa. Satamaan paastyani, ostin lipun seuraavaan lauttaan ja siirryin odottelemaan katoksen alle auringolta suojaan. Lauttaan kiivuttuani, ryntasin varaamaan paikan ikkunan vieresta, jonne merella kavi mukava tuulenvire ja sain hiukan viilennettya ruumistani. Kuvittelin hikoilujen olleen talla eraa tassa, olihan Bangkokiin lahtevassa bussissani ilmastointi, joka usein on saadetty viela jopa liian viileallle. Olin vaarassa. Bussissa oli toki ilmastointi, mutta se oli niin hiljaisella ettei siita ollut kenellekaan mitaan iloa. Kaiken lisaksi sain istua, vastoin nimenomaan erikseen tekemani pyyntoa vasten koko matkan silla puolen matkustamoa, jonka ikkunoihin paahtava aurinko tullisi paistamaan lahes koko seuraavat edessa olevat 5 tuntia. En ollut todellakaan ainut bussissa istuva, joka koitti epatoivoisesti koko matkan ajan saataa ilmastointiaukkoja siina toivossa, etta niista jollain ihmeen keinolla tulisi edes hiukan enemman viilentavaa ilmaa ulos. Tuhoon tuomittu yritys.

Selviydyttyani vihdoin Bangkokiin, kirjauduin Green Houseen sisaan ja siirryin alakerran ravintolaan syomaan, juomaan ja kayttamaan tarjolla olevaa ilmaista langatonta yhteytta. Kuinka ollakaan, ennen kuin virustorjuntaohjelmani paivitykset olivat latautuneet, olin saanut koneeseeni sellaisen tuholaisen, joka teki koneen kaytosta mahdotonta (kone on talla hetkella Bangkokissa, erinaisten vaiheiden ja useiden tuntien saatamisen jalkeen, korjattuna ja odottamassa noutoa. Saan sen siis takaisin jahka suuntaan jalleen takaisin paakaupunkiin). Varsin miellyttava maanantaipaiva siis kaiken kaikkiaan.

Tiistaina heratessani, oli mieli jo jallleen korkeammalla, olihan tanaan tiedosssa lahes puoli vuotta odottamani jalleennakeminen Juhanin kanssa. Kaytin aamupaivan Banglampoon alueen tutkimiseen ja havainnoin turismillle suunnattujen palvelujen vallanneen yha enemman tilaa tasta kaupunginosasta, enka voi sanoa pitaneeni kaikesta nakemastani. Iltapaivalla hyppasin taksiin, suuuntanani MBK:n ostoskeskus, jonne tarkoituksenani oli menna hoitamaan erinaisten reissuvarustuksessa huomaavieni puutteiden taydentamiseen. Sain kuljettajakseni mita mukavimmman, paikalliseen tasoon nahden erittain hyvaa englantia puhuvan miehen. Heti ensimmaisen kilometrin aikana jouduimme jopa Bangkokin mittakaavalla poikkeuksellisen koviin liikenneruuhkiin. Kuski epaili jonkun kuningasperheen jasenen olevan matkalla pois kaupungista, jonka johdosta moottoriteille johtavat vaylat on tilapaisesti suljettu liikenteelta. Tama olikin varsin todennakoisesti asian laita, silla aivan yhtakkia koko massiiivinen sumppu aukesi ja paasimme jatkamaan loppumatkan lahes tyhjilla teilla, seka havaitsimme vastaavan massiivisen sumpun moottoriteille johtavan Rama IX tien liittymassa. Tama tilanne sai kuskin aloittamaan keskustelun Thaimaan politiikasta, kuningasperheesta aina uskonnolisiiin johtajjiin asti ulottuvasta korruptiosta seka mahdollisesta yhteiskuntajarjestelman muutoksesta. Sairaalassa tallakin hetkella viruvalle kuninkaalle kun ei loydy omista jalkelaisista sopivaa kruununperijaa, vaan ainoa poika kayttaytyy kuulemma edelleen 59 vuotiaanakin kuin pikkulapsi ja hanen olisi lahes mahdoton voitttaa koko kansan suosiota taaksensa. Kuljettajan hetken aikaa kuningasta ja muita valtaa pitavia mollattuaan,vaihdoimme keskustelun maailmantalouden vajoamiseen ja sen vaikutuksiin Thaimaan turistimaarissa (kyseinen henkilo on muuten ensimmainen tapaamani thai, joka avoimesti puhui kuninkaasta negatiiviseen savyyn). Tama aihe nimittain kosketti juttutoveriani henkilokohtaisesti, silla han oli joutunut taantuman johdosta lopettamaan turistioppaan tyonsa ja vaihtamaan ammatikseensa taksilla suhailun. Kysyin lopuksi miehelta juuri ennen paamaaraamme saapumista, oliko miehella kenties mielessa joitakin kansalaisuuksia, joiden kanssa tulee poikkeuksellisen paljon ongelmia. Sain vastaukseksi ranskalaiset ja israelilaiset ja totesin miehelle keskustelumme paatokseksi, etten voisi enempaa olla samaa mielta.

Ostosten teon jalkeen, siirryin kahvikupin aareen odottamaan Juhanin soittoa, etta han, Anni ja Juhanin aiti Ritva olisivat saapuneet maahan ja voisimme sopia treffipaikan. Soiton saatuani, jatin kahvinlopun juomatta ja hyppasin samantien taksiin, innostuneena ja hiukan hammmastyksissani. Puolen vuoden odotus olisi kohta ohi; milta tuntuisi kohdata rakas reissutoveri jalleen nain pitkan ajan jalkeen. Ja onhan se todettava, etta mielettoman hyvaltahan se tuntui! Tuntui jokseenkin lohduttavalta ajatella, etta matkamme jatkuisi tasta eteenpain jalleen yhdessa. Toisaalta, oli hiukan harmillista, etta Juhani joutuisi jo parin paivan paasta hyvastelemaan aitinsa ja Annin, joiden lento kohti suomea lahti perjantaiaamuna.

Annin ja Ritvan lahdettya kohti kotia, sovimme Juhanin kanssa treffit Morchitin bussiasemalle, josta meidan oli maara jatkaa matkaamme kohti pohjoista ja Sukhothain kaupunkia. Saimme liput 15.30 lahteneeseen bussiin, joten juoduimme lusimaan asemalla lahes kolme tuntia, jonka jalkeen olisi edessa viela 6 tunnin bussikyyti. Odotus seka matka sujuivat kuitenkin iisisti ja olimme perilla illalla hiukan ennen kello kymmenta. Bussiasema sijaitsi hiukan keskustan ulkopuolella, joten kysyimmme eraalta kyytia tarjoavalta miehelta, josko han voisi heittaa meidat edulliseen majapaikkaan ja tamahan toki miehelle sopi. Saimme mukavan huoneen keskustasta syrjaiselta sivukadulta 300THB hintaan, seka kuulimme etta lauantaina, juuri sopivasti syntymapaivanani, alkaisi 3 paivan mittaiset festivaalit, joita juhlittaisiin ilotulituksin seka kynttiloita mita erilaisin tavoin polttaen.

Syntymapaivani aamuna lahdimme edellisena iltana tapaamamme kundin kanssa tutustumaan Sukhothai Historical Parkiin, josta loytyy runsaasti jopa 800 vuotta vanhoja temppeliraunioita. Osa suurempia ja osa pienempia, mutta Angkorin temppelit Kambodzassa nahneina, mitaan wow-efektia emme kumpikaan kokeneet. Parasta kierroksellame olikin muutaman syrjaisemman temppelin rauha, joissa pystyimme nauttimaan haikaisevan aurinkoisesta paivasta, joka toi mieliimme ne harvat upeat keskikesan paivat suomessa. Keskipaivan kuumuus kun oli saanut seurakseen vienon tuulenvireen, jonka johdosta ilma tuntui kaytannossa taydelliselta. Temppelit nahtyammme siirryimme takaisin majapaikallemme valmistautumaan iltaan muuutaman pienesta paikallisten pitamasta minimartista hakemamme oluen kera. Saimme vinkin majataloamme vetaneelta ranskalaismiehelta kaupungin bilepaikoista, joita ei kaytannossa ollutkaan kuin yksi, joka sijaitsi Orchid-nimisen hotellin yhteydessa. Suuntasimme eraan toisen ravintolan kautta mestoille, jolloin paikka olikin jo tupaten taynna, emmeka mahtuneet sisalle istumaan. Hetken aikaa terassilla tilaamiamme viskisoodia nautittuamme, paatin kayttaa synttarikortin hyvakseni ja tiedustelin, josko sankarille ja hanen kaverillensa poyta sisalta kuitenkin loytyisi. Ja loytyihan se, ja nain ollen loppuilta kuluikin live-musiikkia kuunnellessa, josta tosin ei taysin rinnoin voinut nauttia, volyymien ollessa paikalliseen tapaan aivan liian lujalla.

Sunnnuntaipaiva menikin sitten krapulaa parantaessa paaosin huoneessamme lojuen ja ravintolamme tarjoamia maukkaita patonkeja ahmien. Maanantaina suuntasimmekin siis jo tanne Chiang Maihin, jossa Loy Krathong-festivaalit ovat edelleen kaynnissa taydella hoyrylla. Paatimmme kuitenkin aluksi jattaa bileet maanantain osalta valiin ja tutustua vasta tanaan paremmin siihen, mita kaupungilla ja nailla festivaaleilla on meille tarjota. Ilotulitusten aiheuttama pauke ulkona oli kuitenkin sita luokkaa, etta lahdimme viela ennen nukkumaan menoa hiukan tutkimaan meininkia ja varsin leppoisat tunnelmat keskustassa oli kaynnissa. Osallistuimme myos itse juhlamenoihin kuuluvaan traditioon, lahettamalla paperisen kuvun, jonka alle sytytetaan tuli, lentamaan vapaana taivaalla.

Mikali mitaan mullistavaa ei tanaan tapahdu, karistamme kaupunkien polyt taaksemme jo huomenna ja siirrymme kohti Pain kylaa, Chiang Maista viela hiukan edemmas pohjoiseen.