The Art of Tree planting

Kuten jokunen blogia seuraava on varmasti huomannutkin, ei uutta tekstiä ole pukannut lähes pariin kuukauteen. Syynä tähän on yksinkertaisesti toukokuun lopussa vihdoin alkanut, ”kauan odottamamme” duuniputki. Töitä onkin sen jälkeen paiskittu sen verran tiuhaan tahtiin, ettei aikaa ja ennen kaikkea energiaa tai kiinnostusta ole blogin nysväämiselle riittänyt. Eipä viimeiset kahdeksan viikkoa tosin ole olleet kiinnostavien tapahtumienkaan osalta järin antoisia. Koska lähihistoria on minun ja Juhanin osalta kulunut lähes pelkästään haalarihommissa, voisin hiukan valoittaa mitä oikein päivisin puuhastelemme.

Aloitimme siis puiden istutus urakkamme toukokuun lopussa. Saimme pian jälkikäteen huomata, että olimme sikäli onnekkaita, että yritys jolle työskentelemme on ainoa joka omistaa modernit vehkeet, muiden vastaavia hommia paiskivien joutuessa turvautumaan edelleen kivikaudelta tuttuihin lapioihin ja muihin härväkkeisiin. Omalla kohdallamme homma toimii puolestaan siten, että peltoa pitkin hurjastelevan (ajonopeus pääsääntöisesti 1,2km/h) traktorin molemmilla puolella roikkuu kaksi asetta, jotka multaan iskettäessä suoltavat ulos istutettavan kasvin sekä annoksen vettä että jotain lannoitteena käytettävää polymeerigeeliä. Tämän prosessin jälkeen jää istuttajan tehtäväksi enää potkia hiukan multaa päälle ja varmistaa kasvin olevan suorassa. Hippasen helpompaa siis kuin perinteisellä tyylillä operoivien sankarien hommat, jossa joko vaihtoehtoisesti kaivat lapiolla koko päivän kuoppia taikka kyykistelet kaivajien perässä istutushommissa. Pikku bonuksena edellisen päälle, saamme vielä hivenen parempaa palkkaa kuin manuaalipuolen pojat, lähinnä siksi että työnantajamme palkan maksun lisäksi kustantaa myös majoituksemme.

Jottei duuneistamme jäisi liian ruusuinen kuva, on ehkä vielä paljastettava hiukan lisää, sillä mitään erityisen suurta herkkua ei viimeiset kuusi viikkoa ole todellakaan olleet. Eli duunia tulee paiskittua keskimäärin 6-7 päivänä viikossa, siten että herätys on ennen kello viittä aamulla ja auringonnousun aikaan alamme iskemään puita maahan. Tätä jatkuukin sitten seuraavat 9-11 tuntia non-stop, eli mitään sellaisia luxushetkiä kuten ruokatunteja meillä ei todellakaan ole, kahvibreikeistä puhumattakaan. Ainoat pienet levähdystauot meillä on noin parin tunnin välein, jolloin tankkaamme traktorin vesisäiliön sekä lastaamme kyytiin lisää taimia. Tällöin on mahdollisuus aina silloin tällöin istahtaa hetkeksi alas ja ahmia reppuun pakattu sämpylä tai muu pikku energianlähde. Noin 10 tunnin yhtäjaksoista epätasaisella pellolla kävelyä ja istuttamista ei myöskään yhtään helpota aina pilvettömältä taivaalta vihaisesti paistava aurinko. Onneksi sentään elämme täällä keskitalvea, joten elohopea ei mittarissa kohoa juuri 30 plusasteen paremmalle puolelle...

Sellaista kivaa siis kuuluu tänne ihanaan Kununurraan ja samaa hupia jatkunee vielä nelisen viikkoa, tosin juuri nyt olemme viettäneet viime viikonlopusta saakka pientä talvilomaa, töiden jatkuessa toivon mukaan jälleen ensi sunnuntaina. Tämän jälkeen lienee aika suunnata katse kohti kotia ja palata lyhyelle lomalle kotisuomeen ennen paluuta takaisin Australiaan. Tosin sen verran olemme jo ehtineet todeta töidemme suhteen, että mikään ei ole varmempaa kuin epävarma, joten aikataulujen ja tulevaisuudensuunnittelmien suhteen ei mikään ole vielä kirkossa kuulutettua.

P.S. Mikäli jota kuta sattuu kiinnostamaan enemmän puut joita istutamme, vedän pienen yhteenvedon vielä tähän loppuun. Kyseessä on siis englanninkieliseltä nimeltään Indian Sandalwood, joka on parasiitti eli loiskasvi ja tarvitsee näin ollen ympärilleen useiden muiden puulajien verkoston, joiden juurista se imee tarvitsemansa energian. Istutammekin siis itse asiassa neljää eri kasvilajia, joista kaksi toimii muutaman ensimmäisen elinvuoden ajan Sandalwoodin ylläpitäjänä, kolmas kasvun keskivaiheessa ja viimeinen aina 15 vuoden ikään saakka, jolloin Sandalwood-puu saavuttaa täysikasvuisuutensa ja on näin ollen valmis kaadettavaksi.

Kuten kasvin nimestä kaikki välkyimmät jo varmasti osasivat päätelläkin, on puulajia tavattu alunperin Intiassa, tosin alkuperäisiltä tonteiltaan laji on jo hakattu mitä ilmeisemmin sukupuuttoon. Tätä ennen puun pääosin juurissa mutta myös rungossa kasvavan öljyn hyödyt sekä lääke- että kosmetiikkateollisuudelle oli kuitenkin keretty noteeraamaan ja puulaji valjastettiin kaupalliseen käyttöön Tänä päivänä kyseinen öljy toimiikin mm. sellaisten kosmetiikkajättien, kuten Calvin Klein ja Hermes parfyymien pääraaka-aineena. Tämä öljy ei siis arvatenkaan ole mistään halvimmasta päästä ja yhden täysikasvuisen puun arvoksi onkin laskettu noin 3500 paikallista dollaria. Meidän saatua projektimme valmiiksi, olemme istuttaneet hivenen alle 300,000 Sandalwoodia eli mikäli kaikki puut eläisivät kaatamisvaiheeseen asti, olisi istuttamiemme puiden arvo 15 vuoden päästä noin miljardi aussidollaria. Ihan pikku penneistä ei hommassa siis ole kyse.