On the Right Path

Taas on lupa tuulettaa! Nimittäin maalilinja on ylitetty ja leikkaukset sekä sairaalakäynnit ovat tältä erää vihdoin historiaa.

Eilen oli siis mun osalta vuorossa viimeinen operaatio, joka suoritettiin tällä kertaa Herttonimen päiväkirurgisella osastolla. Suuntasin pelipaikoille hyvissä ajoin ennen pyydettyä kello 07:00 ja siirryin osastolle lepäilemään tutunoloiseen miljööseen. Ennen omaa vuoroani olisi edellä kaksi muuta toimenpidettä ja tämän johdosta pääsisin vasta iltapäivällä leikkaussaliin. Onnekseni tapaus nr.1 jätti tyylikkäästi saapumatta paikalle ja aikataulu täten tiivistyi.

Osastolla huoneessani oli myös pari muuta miestä venailemassa omia operaatioitaan. Oli varsin mielenkiintoista huomata, että toisin kuin itseäni, näitä kahta tapausta rutiinileikkauksetkin tuntuivat kuumottelevan suht kovalla kädellä. Molemmilla herroilla nimittäin oli heti aamusta verenpaineet aivan tapissa ja pulssikin kaukana lepotilasta. Omat puolestaan näyttivät täysin optimaalisia lukemia vernepaineen ollessa 118/79 ja sydämen sykkiessä 55 kertaa minuutissa. Hiukan toisenlaisia arvoja kuin 5 kuukautta sitten Mongoliassa, joiden uskoisin olevan varmasti edelleen Juhanin tuoreessa muistissa. Ei ollut kuulemma se kaikkein helpoin tehtävä saada nukuttua, kun itseeni kytketyt mittalaitteet huusivat metrin päässä koko yön! Arvot olivat tällöin siis jotain ihan muuta kuin normaalit.

Itse toimenpide sujui jälleen ilman ongelmia ja pääsin lähtemään himaan jo 15:00 jälkeen iltapäivällä. Aiemmista operaatioista poiketen, ei kivutkaan juurikaan leikkauksen jälkeen häirinneet. Sairaslomaa lääkäri iski vielä 2 viiikkoa lisää, jonka jälkeen käden pitäisi olla about kunnossa. Muutoksia suunnittelemaani reissuun paluuseen ei tästä siis aiheutunut. Onneksi näin. Näillä näkymin olisi sitten ensi viikolla tarkoitus poistaa liput takaisin aasiaan todennäköisesti tuohon lokakuun ensimmäisen kokonaisen viikon alkuun. Enää vajaat 4 viikkoa siis suomessa. Täytyy muuten tässä vaiheessa, hiukan tavoistani poiketen, antaa pienet propsit kotimaallemme. Sillä terveydenhuolto on kyllä omien, nyt varsin mittavien kokemuksien perusteella varsin hyvissä kantimissa! Tämän sai taas eilen todeta hertsikassa, jossa niin hoitajat kuin leikkausväki oli erittäin ystävällistä ja ammattitaitoista.

Nyt kun aika suomessa on hiljalleen tulossa päätökseen, on hyvä vetästä pieni yhteenveto kuluneista kuukausista. Ehdottomasti parasta antia on ollut frendien, faijan ja pikkusiskon kanssa vietetty yhteinen aika. Erityisesti systerin kanssa ollaan selvästi lähennytty kuluneiden kuukausien aikana, mikä tietysti on aivan loisto homma. Toivon mukaan aidan toisella puolella fiilikset ovat vastaavat. Myös suomen kesä on ollut tänä vuonna suosiollinen, aurinkoisten ja lämpimien kelien jatkuessa aina tänne syyskuulle asti. Mitään hirveän negatiivista ei ole eteen tullut. Ainoastaan mieltä on hiukan painanut ne kaikkien kokemusten menetykset tuolla jossain kaukana, jotka nyt ovat itseltä jääneet väliin. Täytyy paikata tilanne, kunhan lähdön hetki vain saapuu.

Loppuun vielä terveiset sinne kaukomatkaajakavereille! Olishan se nyt ollut aivan helvetin siistiä olla nyt siellä pykälässä, joten pitäkää nyt hauskaa sitten munkin puolesta. Harmi, että osa teistä joutuu palaamaan jo ennen lähtöäni haistelemaan aina yhtä innostavan lokakuisen suomen ilmoja. Olisi saanut tämä oma sairasloma olla yhden kuukauden lyhyempi.