Sugar Sweet Christmas

Jätettyämme Boholin, tai tarkemmin Panglaon saaren taaksemme, otimme suunnaksemme viereisen Negroksen saaren ja sen kaakkoisosassa sijaitsevan Dumagueten kaupungin. Vietimme kyseisessä, varsin viehättävässä kaupungissa, muutaman päivän lähinnä jouluvalmisteluja tehden, jonka lisäksi kävimme tekemässä kaksi sukellusta saaren eteläpuolella sijaitsevalla Apo Islandilla. Jouluaaton aattoona olikin sitten jo aika jatkaa matkaa joulunviettopaikkaamme, Sipalayn kaupungin edustalla sijaitsevalle Sugar Beach nimiselle rannalle.

Saavuttuamme pelipaikoille 6 tunnin bussimatkan ja lyhyen bangka-kyydin jälkeen, olimme lähes heti vakuuttuneet, että paikan valintamme oli osunut aivan nappiin. Ja näin jälkikäteen voi todeta, että olimme totta tosiaan enemmän kuin oikeassa! Tämä hiukan eristyksissä oleva ranta, joka koostuu vain neljästä pienhköstä resortista sekä yhdestä paikallisten pikkukylästä, tarjosi aivan täydelliset olosuhteet joulunviettoon; rauhallisen rannan, kauniit maisemat upeine auringonlaskuineen, rennon ilmapiirin, mukavat bungalowit sekä ennen kaikkea äärettömän hienoja ihmisiä niin valitsemamme resortin, Sulu-Sunsetin henkilökunnan kuin myös sen asiakkaiden osalta.









Joulupyhien aika koostuikin osaltamme pääosin tästä upeasta seurasta nauttien. Päivisin nautimme yhdessä auringonpaisteesta, turkoosissa meressä uimisesta ja illat kuluivat joko nuotion ääressä istuskellen tai baarissa kaikesta maan ja taivaan väliltä turisten, sekä toki oluesta ja muista virvokkeista nauttien. Jouluaattona vietimme toki silti hetken vain meidän neljän kesken. Söimme jouluateriamme omalla terassillamme sekä jaoimme lahjamme, jotka tällä kertaa olivat ilmestyneet joulukuusen ympäristön sijasta minun ja Juhanin bungan riippumaattoon. Vaikka jouluateriamme olikin tällä kertaa varsin erilainen perinteisestä suomalaisesta versiosta, onnistuimme silti urakoimaan itsemme perinteiseen jouluähkyyn ja joululahjojen jako sujuikin tutussa kylläisessä ilmapiirissä.









Jouluruokien sekä erityisesti –juomien sulattelujen jälkeen oli meillä vain vuorossa kaksi lepopäivää, ennen kuin oli aika jättää jopa poikkeuksellisen haikeat jäähyväiset tälle aivan upealle paikalle. Paikalle, jonne on joskus aivan pakko palata takaisin. Vaihdoimme siis eilen muutamat yhteystiedot uusien tuttavuuksien kanssa, jonka jälkeen hyppäsimme veneeseen ja otimme suunnan kohti Negroksen saaren suurinta kaupunkia, Bacolodia.

Matkantekomme näytti aluksi tyssäävän jo lähes alkumetreille. Emme nimittäin todellakaan olleet ainoat, jotka olivat suuntaamassa samaan suuntaan kanssamme. Filippiiniläisten ollessa käytännössä kaikkien kristittyjä, oli ihmisiä luonnollisesti sankoin joukoin palaamassa joulunvietoistaan takaisin kohti kaupunkeja. Pari ensimmäistä bussia olikin yksinkertaisesti niin täynnä, ettei meillä, saati rinkoillamme, ollut mitään asiaa mahtua kyytiin. Onneksemme, muutaman ohi kulkeneen bussin jälkeen mestoille saapui menopeli, jonne me kaikki neljä kamoinemme juuri mahduimme. Samalle pysäkille tosin jäi vielä eräs paikallinen perhe (myös suuret kantamukset omaten) odottamaan seuraavia busseja, varsin auliisti meille tätä ensimmäistä mahdollisuutta tarjoten. Jälleen yksi osoitus tämän kansakunnan ihmisten ystävällisyydestä.

Ääriän myöten ahdatussa bussissa varsin tuskallisten kuuden tunnin lusimisen jälkeen, saavuimme vihdoin Bacolodiin juuri auringonlaskun aikaan. Uupuneina ja perseet kipeinä, tsekkasimme itsemme vain erääseen hotelliin sisään, kävimme syömässä ja hoitamassa pakolliset pankkiasiat (Palawanilla ei ole automaatteja kuin viimeissä kohteessamme, Puerto Princesassa) ennen kuin vetäydyimme aikaisin yöpuulle. Seuraavana aamuna kun herätys aikaisen lentomme johdosta olisi jo epäinhimilliseen puoli neljän aikaan aamulla.

Aamuvarhain tänä aamuna koimme suhteellisen kuumottavan taksikyydin lentokentälle. Allamme ollut kottero kuin juuri ja juuri pysyi liitoksissaan, natisten hullun lailla jokaisessa pienimmässäkin matkan varrella olleessa tienurassa ja kuopassa (ja näitähän riitti!). Myöskään avuttomista ajovaloista johtunut kuskimme tiehen pälyilevä katse ei ainakaan rauhoittanut mieltämme, erityisesti liian lyhyiksi jääneiden yöunien aiheuttamasta hiukan psykedeelisestä olotilasta johtuen. Pääsimme kuin pääsimmekin kuitenkin turvallisesti perille ja hyppäsimme ensimmäiselle lennollemme kohti Manilaa. Koska vaihtolentomme Manilasta kohti Busuangan saarta kohden lähti vasta reilu kuusi tuntia Nino Anoyn kansainväliselle lentokentälle saapumisemme jälkeen, päätimme lähteä aamupalalle kohti kaupungin keskustaa.

Kaupunginosat, jossa Manilassa kerkesimme pienen kierroksemme aikana vierailla, yllättivät meidät kaikki positiivisesti. Kaaos, ahtaus ja köyhyys loistivat poissaolollaan ja joka puolella oli itse asiassa jopa oudon autiota, vihreätä, siistiä ja väljää. Olimme toki tietoisia siitä, että vierailimme vain kaupungin paremmilla alueilla, mutta silti mietimme Juhanin kanssa mahdollista muutaman päivän stoppia takaisin pääkaupunkiin, siinä vaiheessa kun tiemme Jeren ja Jennin kanssa kolmen viikon päästä eroavat.

Manilasta jatkoimme siis iltapäivällä tänne Busuangan saarelle ja Coronin kaupunkiin, jonne saavuimme muutama tunti sitten. Täällä olisi tarkoitus viettää joitakin päiviä, ennen kuin matkamme jatkuu kohti Palawanin saarta, etukäteisodotusten perusteella yhtä Filippiinien aikamme suurimmista kohokohdista.

Coron kuittaa ja toivottaa teille kaikille mitä parhainta uutta vuotta! Palataan asiaan vuoden 2010 puolella.