The Holy Trinity

Pyhä kolmyhteisyys; aurinko, meri ja hiekkaranta. Siinä varmasti kolme tärkeintä asiaa, jotka vetävät ihmisiä eteläisen Andamaaninmeren saarille, lähelle Malakansalmea ja Malesian rajaa. Myös meidän aikamme Koh Lipellä tulisi rakentumaan vahvasti näiden kolmen seikan ympärille.





Sain lauantai-iltana vahvistuksen, että kolmikkomme tulisi saamaan lisävahvistuksen sunnuntaina, kun Veera, helsinkiläistyttö, johon sekä Juhani ja minä olimme tutustuneet joitakin viikkoja aiemmin Koh Taolla, saapuisi huomenna Singaporesta Langkawin kautta saarelle. Vaikka triomme olikin toiminut moitteetomasti edellisen viikon, emme panneet lainkaan pahaksemme saadessamme jälleen lisää virtaa koneistoomme ja toivotinkin hänet tervetulleeksi sekä lupasin olla rannalla vastassa, kun tyttö sinne saapuisi.

Sunnuntaiaamun käytin rannalla makoiluun, uiden ja auringosta sekä helteeltä mukavasti viilentäneestä vienosta merituulesta nauttien. Teemu viipyi hetken seurassani hakeutuen kuitenkin ajoissa keskipäivän poltteelta suojaan, Juhanin puolestaan urakoidessa samanaikaisesti blogiaan ajan tasalle. Saatuani vähintään riittävästi aurinkoa, päätin käydä vielä suihkussa pesemässä merivedet ja rannan hienon hienot hiekanmuruset pois ennen kuin kello alkaisi olemaan niillä main, että minun olisi syytä olla rannalla Veeraa vastassa. Istuuduin resortimme viereiseen rantabaariin kahville ja viereeni liittäytyi eräs paikan työntekijöistä, Sang, joka lupasi auttaa etsimään Veeralle rannan tuntumasta edullisen majoituksen, matkustihan tyttö yksin, me olimme majoittuneet kolmen hengen bungalowiin ja majoitus keskimäärin saarella oli suhteellisen tyyristä. Veeran saavuttua hikisenä, jouduttuaan raahaamaan rinkkaaansa ja reppuaan keskipäivän helteessä noin kilometrin pituisen Pattaya beachin lähes toisesta päästä toiseen, emme kerenneet kuin tervehtiä, kun Sang jo ilmaantui positiivisten uutistensa kera ja ilmoitti, että vajaan sadan metrin päässä sijaitsevasta resortista löytyisi uudelle vahvistuksellemme hänen budjettiinsa sopiva huone. Sovimme vetäytyvämme molemmat pienelle levolle ja että treffaisimme koko joukko ennen pimeän tuloa ja lähtisimme sitten viettämään ensimmäistä yhteistä iltaa tällä, meidän kaikkien mielestä, paratiisinomaisella saarella.

Sunnuntai-illasta muodostuikin loppujen lopuksi varsin ekstaattinen. Ruokailtuamme ensin rannalla kynttilöiden valossa ja käytyämme drinkeillä eräässä rantabaarissa, päätimme viettää loppuillan omassa rauhassamme rannalla, kuun valossa uiden ja rannalla saronkiemme päällä olutta nauttien. Valmistelut suoritettuamme, levitimme sarongit vilteiksi ja avasimme bisset sekä skoolasimme ideallemme. Tölkit tyhjennettyämme, hyppäsimme edessämme rauhassa liplattelevien Andamaaninmeren aaltojen syleilyyn. Veden kirkkaus, lämpö sekä lähes täydenkuun loiste loivat yhdessä täydellisyyttä hipovan ilmapiirin. Tästä maagisesta hetkestä nauttiessamme totesimmekin ykskantaan, kuinka onnellisessa asemassa me juuri sillä hetkellä olimme. Fiilistelimme iltaa miesten kesken vielä lähes puoleenyöhön asti, Veeran vetäytyessä yöpuulle hiukan aiemmin. Kuin illan kruunuksi, tultuamme Juhanin kanssa tyhjentämästä rakkoamme rannan viereisistä puskista ja huokaistuamme käytännössä samanaikaisesti helpotuksesta, alkoi juuri tällä tismalleen samalla hetkellä viereisen rantabaarin ämyreistä eräs legendaarinen kappale, jonka sanat alkavat ”..just a perfect day..”. Emme voineet kumpikaan kuin virnistää toisillemme, mitä levein hymy kummankin kasvoilla.







Aamupalasta saamamme energiabuustin ja edellisen illan endorfiinien vielä jyllätessä kehossamme, päätimme maanantaiaamuna napata resortistamme ilmaiseksi saamamme polkuveneen allemme ja lähteä polkemaan tavoitteenamme kiertää saaren läntinen niemenkärki, päätyen lopuksi tutkimaan omaa rantaamme lähinnä olevaa Sunset beachia. Matkanteko polkuveneellä osoittautui sekä mukavaksi tavaksi viettää aikaa merellä että oivaksi kuntotreeniksi. Matka taittui tällä menopelillä tosin sen verran hitaasti, ettemme koskaan saavuttaneet määränpäätämme, koska kukaan meistä ei halunnut palaa keskipäivän paahtavassa auringosssa. Joka tapauksessa pari tuntia kului mukavasti polkimia vuorovedoin potkien ja aina välillä kristallinkirkkaassa vedessä virkistäytyen. Odotimmekin tämän kokemuksen jälkeen innolla seuraavaksi päiväksi järjestämäämme snorklauspainotteista saarihyppelyä läheisillä naapurisaarilla.





Syödessämme tiistaiaamuna aamupalaamme, ilmestyi vuokraamamme longtail-veneen kuljettaja rantaamme hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa. Saatuamme asiaankuuluvat varustukset päivän ekskursiotamme varten vuokrattua, hyppäsimme veneen kyytiin ja otimme suunnan kohti Koh Hin Ngamia, joka on kuuluisa saaren rantoja hallitsevista sileistä ja ohuista kivistä. Pysähdyimme matkan varrella vielä eräälle avomerellä sijaitsevalle sukellusspotille, jossa totesimme kuitenkin samantien mereen hypättyämme snorklaamisen olevan mahdotonta lähestyvän täyden kuun aiheuttamien voimakkaiden virtausten johdosta. Koh Hin Ngamin rantapoukamalla virtauksia ei enää käytännössä ollut lainkaan, joten snorklaus siellä oli miellyttävää. Heti rannasta alkaneet korallimuodostelmat toivat mieleeni etäisesti Taolla sijaitsevan Japanese Garden-nimisen spotin, tosin sillä erotuksella, että täällä pinnan alla näkyi myös runsaasti kaloja. Olikin varsin piristävää jälleen pitkästä aikaa ihailla merenalaista elämää ja tämän johdosta tulevia sukelluksiamme Filippiinien vesillä alkoi odottamaan jo vesi kielellä. Snorklaussessiomme lopetettuamme, vietimme vielä hetken aikaa saarella edellä mainittuja kiviä ihmetellen ja itse rakensin kivistä myös oman pienen tornini muiden paikalla jo olleiden seuraksi.





Koh Hin Ngamin jälkeen vuorossa oli Koh Yang niminen saari, jossa koralliriutta ei ollut edellisen veroinen, joten päätimme jatkaa matkaamme suht nopeasti Koh Tarutaon kansallispuistoon kuuluvalle Koh Rawin saarelle. Söimme aluksi lounaaksi mukaan saamaamme paistettua riisiä ja kanaa sisältävän setin, lepäsimme hetken valkoista hiekkarantaa ja turkoosia vettä ihaillen, kunnes siirryimme rannan vieressä sijaitsevaa riuttaa tutkailemaan. Virtaus täällä oli jälleen voimakkaampi, mutta kulki rannansuuntaisesti siten, että aloituspisteestämme pystyi käytännössä lillumaan virran mukana sen suuremmin ilman omia ponnisteluja. Riutta täällä olikin komein päivän aikana näkemistämme ja myös merenalainen elämä oli runsain. Näimme lukuisten värikkäiden korallien, pikkukalojen sekä meritähtien lisäksi mm. pari kappaletta leijonakaloja sekä itse spottasin myös pienen merikäärmeen.







Viimeisenä päivän ohjelmassamme oli Koh Adang, alueen suurin saari, mutta silti jokseenkin koskematon. Mestoille saapuessamme kohtasimme myös ensimmäiset sadepisarat pitkään aikaan. Hyppäsimme veteen pakoon merivettä kylmempiä sadepisaroita ja tutkimme aluetta hetken, kunnes totesimme päivän olevan pikkuhiljaa pulkassa ja otimme suunnan takaisin kohti. Pieni tihkusade vaivasi koko kotimatkamme, aiheuttaen yhdessä avomerellä puhaltaneen tuulen kanssa ensimmäiset vilunväristykset sitten Pohjois-Thaimaassa viettämieni aikojen. Kotirantaan päästyämme merivesi tuntuikin aivan mielettömän lämpimältä ja viileyden tunne oli nopeasti poissa.

Olin toivonut viimeiseksi Lipellä viettämällemme päivälle aurinkoista keliä, mutta taivas oli pilviverhon peitossa aamulla herätessämme. Toiveikkaana taivaan aukeamisesta, sykin silti rannalle pötköttelemään. Auringon pysyessä sitkeästi pilviverhon takana, päätin auringonpalvonnan olleen hetkeksi aikaa taakse mennyttä elämää ja totesin, että ilma olisi nyt suotuisa pienelle kävelylenkille, liikuntaa kuin ei näissä trooppisissa olosuhteissa kovin usein eksessiivisen hikoilun ja helteen viemien energioiden johdosta tule harrastettua. Käveltyäni rantaa päästä päähän reilun puolentunnin ajan, tunnistin liikunnan positiivisen vaikutuksen koko kehossani ja päätinkin ottaa homman tavaksi, aina olosuhteiden niin salliessa.

Viimeisen illan Lipellä käytimme tutkien saaren muita rantoja, joihin perehtyminen aivan rantaviivasta käsin onnistui mainiosti täydenkuun aiheuttamien voimmakkaiden vuorovesivaihtelujen johdosta. Pääsimme kätevästi rannalta toiselle, joka ei nousuveden vallitessa olisi välttämättä onnistunut. Havaitsimme Sunset beachin olleen kaukana oman Pattaya beachimme tasosta, mutta puolestaan Sunrise puolen ranta oli varsin miellyttävä, vaikkei sekään aivan yhtä kaunis kuin missä oma majapaikkamme sijaitsi. Pienen iltareippailun jälkeen palkitsimme itsemme vielä illallisella saaren ehkä kalleimmassa ravintolassa samalla menneiden päivän hienoja kokemuksia fiilistellessä. Tulisimme jättämään saaren taaksemme osin haikein mielin, mutta toisaalta innokkaina kohti uusia kokemuksia.





Torstaiaamuna jätimme siis jäähyväiset Lipelle ja matkasimme speedboatilla takaisin Pakbaraan, jossa aamupalan jälkeen tiemme Veeran ja Teemun kanssa erosivat, heidän jatkaessa tahoillaan kohti Koh Lantaa ja Krabia, minun ja Juhanin suunnatessa tänne Kuala Lumpuriin. Saavuimme tänne varhain aamusta vesisateen runnellessa kaupunkia. Kävelimme lähimpään guest houseen, josta otimme huoneen tämän päivän ajaksi lepäilyä sekä peseytymistä varten. Jo ensi yönä Cebupacific Air lennättää meidät Manilan kautta Visayasin saariryhmään kuuluvalle Cebun saarelle, samannimiseen kaupunkiin. Manilasta mukaan tarttuvat vielä Jere ja Jenni, joten fiilikset ovat luonnollisestikin korkella!

Seuraavat kuulumiset tulevatkin siis tuosta viime aikoina sekä luonnonkatastrofien että poliittisten vainojen ja murhien runtelemasta maasta. Toivon mukaan omat kokemuksemme tulevat olemaan jotain ihan muuta.