Olkhon Island – The Pearl of Lake Baikal

Täydellistä. Siinä varmasti oikea sana kuvaamaan fiiliksiämme ja kokemuksiamme tästä aivan uskomattoman upeasta paikasta. Häikäisevän kauniit maisemat, perinteitä kunnioittavat rakennukset, jälleen kerran venäläiseen tapaan ystävälliset ihmiset sekä ennen kaikkea hiljaisuus & rauha luovat saaresta yhden vaikuttavimmista paikoista, joissa kumpikaan meistä on koskaan vieraillut.




Palataan ajassa kuitenkin vielä hetki taaksepäin. Irkutskissa herätessämme oli ilma ulkona hyvin samankaltainen kuin kaupunkiin saapuessamekin, eli lämpötila oli asteen pari plussan puolella ja taivas harmaa. Lunta ei onneksi kuitenkaan satanut ja itse asiassa edellisen päivän sateetkin olivat jo sulaneet pois. Aamutoimet hoidettuamme, ilmoitimme yövuorossa olleelle Irenelle saapuvamme takaisin launtaina noutamaan rekisteröidyt viisumimme sekä majoittumaan vielä yhdeksi yöksi ennen Mongoliaan siirtymistä. Tämän jälkeen hyppäsimme raitiovaunun kyytiin ja otimme suunnaksi Central Marketin, josta olisi vielä noin 10min kävelymatka Irkutskin pitkien matkojen bussiterminaaliin. Terminaalille saapuessamme ja lippuja kassalta ostaessamme saimme huomata ettei MRS:ään (kylä mantereen puolella lähimpänä Olkhonin saarta) mennytkään parillisina päivinä busseja tähän vuodenaikaan, joten jouduimme ottamaan 200 ruplaa kalliimman minivan-kyydin päämäärämme saavuttaaksemme. Aasialaiseen tyyliin, pakettiauto buukattiin hiukan ylitäyteen ja kun 1+12 henkiseen ajoneuvoon oli saatu 1+14 henkilöä,matka sai luvan alkaa. Kanssamme samaan kyytiin päätyivät myös suomalaiset toimittajat Mia ja Tuija, jotka olivat lomamatkalla läpi Venäjän ja Mongolian, päätepisteenään Peking. Muita turisteja meidän neljän suomalaisen lisäksi ei kyydissä sitten ollutkaan.
Huolimatta kyydityksessämme olleista ahtaista tiloista, yritimme Juhanin kanssa jatkaa vielä hiukan vähiin jääneitä yöuniamme ja onnistuimmekin siinä. Herätessämme ensimmäisen pysäkin kohdalla en ollut aluksi uskoa silmiäni; sää oli muuttunut dramaattisesti ja maata peitti varmasti lähes 30cm tuore suojalumikerros. Ulkovessaan lumihangessa tarpoessani manasin surkeaa tuuriamme säiden suhteen ja pohdin samalla hiljaa mielessäni, mitähän saamme näissä oloissa Baikalista irti. Matkan jatkuessa pääsimme todistamaan lisää sitä todellista Siperiaa – lumipyryä, tien reunoille lumipenkkoihin jumiin jääneitä autoja sekä oman kuljettajamme taiteilua liukkaalla, mutkittelevalla ja runsaasti jyrkkiäkin nousuja sisältävällä tiellä. Jossain vaiheessa 150km pituista etappiamme aloimmekin jo Juhanin kanssa pohtia back up suunnitelmaa sen varalle, ettemme koskaan saavuttaisi määränpäätämme. Sillä vaikka pääsisimmekin MRS:n saakka, olisi meillä edessä vielä jopa 3km pituinen järven ylitys vuodenajasta johtuen mahdollisesti heikoilla jäillä sekä saarella 30km automatka mäkisessä maastossa, jonka suorittaminen vallitsevissa oloissa olisi varmasti täysin mahdotonta.
Varasuunnitelman pohdinta osoittautui onneksi turhaksi. Saavutimme MRS:n 5h matkanteon jälkeen ja iloksemme saimme todeta, että meille oli etukäteen varaamamme majapaikan (Nikitas Homestead) toimesta järjestetty myös kyyditys järven heikkojen jäiden yli pienellä ilmatyynyaluksella, josta tosin jouduimme kaikki, minä ja Juhani sekä Miia ja Tuija, maksamaan 250 ruplaa eli hiukan reilut 5€ ekstraa. Järven toisella puolella meitä olikin minivanilla vastassa paikallinen nuori mies Pascha - aivan kuten olimme etukäteen sopineet.
Matkalla rannalta kohti Khuzirin kylää huomasimme olosuhteiden muuttuvan radikaalisti. Lumipeite katosi pikkuhiljaa kokonaan ja Baikalin upeat maisemat näyttäytyivät pakettiautomme ikkunoista. Uskomme reissun järkevyydestä palasi salaman nopeasti ja tämä fiilis nousi kohti kattoa määränpäämme saavutettuamme. Nikitas Homestead osoittautui aivan täydelliseksi majapaikaksi. Meillä olisi seuraavat 4 vuorokautta käytössämme oma kahden hengen suuri, retkeilymajatyyppinen huone ja lisäksi 750 ruplan eli 17€ hintaan sisältyisi päivittäin 3 ateriaa sekä iltaisin banya eli meille suomalaisille tuttavallisemmin sauna. Olimme molemmat tästä lähes mykistyneitä sekä totaalisen kiitollisia päivän kokemuksistamme ja sen saamasta onnellisesta lopusta.




Ensimmäisenä aamuna pakkasimme reppuumme pari litraa juomavettä, juustovoileivät, nuudelit sekä tietysti kameramme ja otimme suunnan pois Khuzirin kylästä. Tarkoituksenamme oli kävellä mahdollisimman korkealla paikalle saarta optimaalisten näköalojen saavuttamiseksi. Lähdimme kulkemaan yhtä sattumanvaraisesti valitsemaamme metsän läpi poukkoilevaa tietä kohti ylösnousevia rinteitä. Arviomme mukaan noin 6km matkan ja 300 metrin nousun jälkeen tie kuitenkin päättyi täysin yllättäen ja edessä oli vain tiheähköä metsää, vaikka olimme edelleen kaukana näköalapaikoista. Hetken matkaa metsässä eteenpäin rämmittyämme päätimme kääntyä hivenen pettyneinä takaisinpäin ja suunnistaa jotain toista reittiä pitkin kohti kotikyläämme. Pysähdyimme lounaalle erääseen laaksoon ja aterioinnin jälkeen nautimme hetken aikaa keväisestä auringon paisteesta sekä täydellisestä hiljaisuudesta, jonka rikkoi ainoastaan muutaman kärpäsen surina. Tämän hienon hetken jälkeen palasimme metsän läpi omia polkujamme käyttäen majapaikallemme banyaa ja illallista varten. Illallisen yhteydessä nautimme yhdessä Tuijan & Miian sekä englantilais-italialaisen pariskunnan (joiden nimet eivät jostain syystä jääneet mieleemme) pitkään ja hartaasti pihtaamamme Moskovasta ostamamme punaviinipullon sekä säilykeoliivit, samalla päivän kokemuksiamme jakaen.
Toisena päivänä tarkoituksenamme oli tutustua vain kotikylämme reunustalla olevaan rantaan ja sen maisemiin. Kävelimme vain muutaman satametriä kohti kuuluisaa kivimuodostelmaa, joka esiintyy lukemattomissa saarta esittävissä postikorteissa ja mainoksissa. Räpsimme kasapäin kuvia tästä lumoavan kauniista ympäristöstä ja itse pysähdyin alas rannalle hetkeksi vain ihailemaan koskemattoman luonnon kauneutta. Harvoin, jos koskaan, olen kokenut yhtä voimakkaita tuntemuksia vain istumalla paikallani ja tuijottaessani horisonttiin. Äärimmäinen rauha oli vallannut mieleni kaukaisimmatkin sopukat ja olin mielettömän onnellinen siitä, että olimme valinneet juuri tämän paikan muiden Baikal-järven kohteiden sijaan. Parin tunnin fiilistelyiden jälkeen palasimme majapaikallemme lounaalle ja valmistumaan etukäteen sopimaamme illalla järjestettävää futismatsia varten, jonka leikkisästi olimme nimenneet yhdessä paikallisten kanssa mm-karsinta preliminääriksi suomen ja venäjän välillä. Juhanin orastavan flunssan ja ruokasalissamme odottaneen illallisen johdosta päädyimme osallistumaan vain ensimmäiseen taukoon asti. Peli oli tuossa vaiheessa 2-0 meidän joukkueemme hyväksi, joten tässäkin mielessä oli sopiva hetki päättää urheilusessiomme hymyssäsuin. Ottelun avausmaalin iski muuten, kuinkas muutenkaan, allekirjoittanut:)







Kolmas ja viimeinen kokonainen päivä saarella sujuikin osaltamme lepäilyn merkeissä. Juhani halusi pelata varman päälle, ettei flunssa pahenisi ja vaivaisi vielä Mongoliassakin. Omakin olo oli myös jokseenkin hutera edellisenä iltana yhdessä hollantilaisten Loriannen & Barbaran, tanskalaisten Phillipin & Bodulin sekä paikallisten Paschan & Diman kanssa nautituista vodkashoteista, joita tuli, venäläiseen tapaan, nautittua ehkä yksi tai kaksi liikaa. Sunnuntaiaamuna hyvästelimme hollantilaiset ystävämme ja sovimme heidän kanssaan, että pyrimme tapaaamaan vielä Kiinassa uudestaan. Heidän suunnitelmansa kun olivat varsin samankaltaiset omiemme kanssa. Hyppäsimme Phillipin ja Bodulin sekä muutaman paikallisen kanssa minivanin kyytiin ja suuntasimme kohti Irkutskia. Perille päästyämme kontrasti neljän päivän takaiseen oli melkoinen; ihmiset kävelivät kaupungilla käytännössä kesävaatetuksessa ja lumesta ei ollut tietoakaan lämpömittarin näyttäessä vielä kahdeksan aikaan illalla +18 astetta. Kirjauduimme sisään samaan hostelliin, jossa yövyimme jo aikaisemmin Irkutskissa ollessamme. Supermarketien mennessä sunnuntaisin jo 20.00 kiinni, olimme pakotettuja nauttimaan ensimmäisen ravintola-ateriamme tähänastisen matkamme aikana.
Seuraavana päivänä aamupalan haukkaamisen jälkeen reippailimme juna-asemalle ja poistimme liput illalla 21.50 Ulan Batoriiin lähtevään junaan. Kyseisessä junassa ei ole 3lk. Platskartny-
vaunuja ollenkaan, joten jouduimme vastoin suunnitelmiamme hankkimaan taas astetta kalliimmat kupé-luokan liput. Hintaa 36h kestävälle matkalle kertyi 3880 ruplaa per pääty, eli noin 85eur. Tänä iltana jätämme siis mahtavan äiti Venäjän taaksemme ja suuntaamme kohti uusia seikkailuja.

Daswedanya Rossiya – Sayn Bayna uu Mongolia!