Destination Siberia

Ensimmäinen junaetappimme Moskovaan sujui varsin leppoisissa meiningeissä. Saimme majoittua 4-hengen hytissämme kahdestaan koko matkan ja ilta sujui punaviinipulloa tyhjennellessä sekä tulevaa reissua fiilistellessä. Fiilis - se oli todellakin nousemassa!



Saavuimme Moskovaan aikataulun mukaisesti 08:30 aamulla ja heti ensitöiksemme lähdimme säätämään lippuja Irkutskiin perjantaipäivälle. Lippujen osto osoittautui helpommaksi kun olin kuvitellut. Etukäteen kyrillisillä kirjaimilla kirjoittamani lappu kassarouvalle ja avot, 2kpl kupé luokan lippuja junaan nr.340 oli hanskassa alta aikayksikön. Hintaa näille tuli 6880 ruplaa per naama plus muutaman satasen palvelumaksu aseman service centerille. Liput taskussamme kävimme juomassa vielä aamukahvit ennen lähtöämme etukäteen buukkaamaamme Godzillas hostelliin. Hostelliamme voimme muuten suosittella varauksetta kaikille Moskovan kävijöille sen hyvän sijainnin, auttavaisen henkilökunnan sekä turvallisen alueen johdosta(vastapäätä rakennusta on paikallisen FBI:n konttori ja miliisejä ympärillä sen mukaisesti).
Koska saavuimme hostellillemme jo hyvissä ajoin aamupäivästä, emme saaneet vielä huoneitamme muutamaan tuntiin, joten päätimme käyttää ajan tehokkaasti hyväksemme. Haimme muutaman maukkaan ja stydin venäläisoluen läheisestä minimarketista ja siirryimme nauttimaan niitä hostellimme tv-huoneeseen, samalla kuunnellen Hostel Manageri Scottin mielenkiintoisia tarinoita. Kauaa ei kestänyt kun tajusimme juomiemme olevan erittäin päihdyttävää laatua ja parin 0.5L 8% flindan jälkeen humalatila alkoi vallata mielemme. Päätimme silti hakea vielä yhdet pullot ennen check-inin suorittamista.

Kirjauduttuamme sisään ja selvitettyämme päämme pienestä päivähumalasta lähdimme tutkimaan Punaista toria, Kremliä sekä St. Basilsin katedraalia sekä yleistä mahtavan Moskovan meininkiä. Hyppäsimme metroon Tsvetnoy Bulvarin pysäkiltä ja vaihdoimme seuraavalla asemalla jo kuin vanhat konkarit linjaa ja otimme suunnan kohti Lubyankan asemaa, josta oli noin 0.5km matka punaiselle torille. Saavuttuamme portista sisään olimme molemmat erittäin vaikuttuneita; koko neuvostovallan ja nykyisen Venäjän mahtipontisuus kulminoitui tähän paikkaan. Hetken aluetta tutkittuamme päätimme jatkaa matkaamme kohti hostellimme respassa työskentelevältä Antonilta saamamme baarivinkin suuntaan. Tiki barin löytäminen osoittautui hankalammaksi keissiksi kuin oletimme, mutta kokeneina navigaattoreina löysimme loppujen lopuksi itsemme tähän varsin viihtyisään karibialaistyyppiseen ravintolaan. Imailimme muutamat edulliset 110R oluet ihastelemalla samalla venäläistä naiskauneutta. Venäläisten naisten kauneus, ihmisten ystävällisyys sekä Moskovan sykkivä ilmapiiri vakuuttivatkin meidät molemmat niin totaalisesti, että totesimme ykskantaan ettei tämä jäänyt viimeiseksi vierailuksemme tässä upeassa kaupungissa. BuddyUp suositteleekin kaikille Venäjän kammoisille trippiä Moskovaan esimerkiksi pitkäksi viikonlopuksi – ette takuulla tule pettymään! Lisäksi kaikki kuumotukset kaupungin kalleudesta kannattaa ainakin nyt heikon ruplan vuoksi unohtaa, sillä kaikki käyttämämme palvelut tuoreita vihanneksia ja hedelmiä lukuunottamatta olivat jopa selvästi Helsingin hintoja alhaisempia.

Perjantaina heräsimme pitkät ja mukavat yöunet takanamme ja aloitimme valmistelut tulevaa 86h junamatkaamme varten. Kävimme santsaamassa kassillisen kuivamuonaa, kurkkuja, banaaneja sekä 1pll viiniä mukaan. Muut alkoholipitoiset päätimme poistaa vasta junasta tai asemilla tuotteitaan tarjoavilta babuschkoilta. Saavuimme hyvissä ajoin Yaroslavskajan juna-asemalle, joka on yksi yhdeksästä Moskovan rautatieasemasta ja pääasiallinen Trans-Siperian junien lähtöasema. Hyttiimme seuraksi saimme n. 40-vuotiaan Sergein, joka oli matkalla vain 5h päässä sijaitsevaan Yaroslavlin kaupunkiin sekä hieman myöhemmin myös Andrein, jonka päätepysäkki oli vajaan 1000km päässä sijaitseva Vyatka eli entinen Kirov, jolla nimellä pysäkki edelleen kaikissa junailuun liittyvissä seikoissa tunnetaan. Tämän enempää emme miehistä saaneet puristettua irti, johtuen venäjän kielen taidottomuudestamme ja heidän vielä heikommista lontoon taidoista. Sergein hypättyä pois kyydistä olimme hetken kolmistaan kunnes pimeän jo tultua hyttiimme päätyi, täysin ilmeisenä vastoin tahtoaan, erittäin humaltunut nuorempi venäläismies, joka jättikin vain laukkunsa hyttiimme, nappasi sieltä vielä litrasen vodkapullon ja siirtyi sitä naukkailemaan yhdessä kavereidensa kanssa, jotka majoittuivat toisaalla. Olimme jo nukkumassa, kun tämä uusin tuttavuus kannettiin yhdessä provodnitsamme eli vaunuemäntämme ja kundin kaverin toimesta hyttiimme. Vittumaista kundin ja meidän muidenkin kannalta oli se tosiasia, että miehelle oli varattuna yläsänky, jonne kömpiminen noin 4 promillen humalassa ei ole se helpoin tehtävä. No lopulta tässäkin onnistuttiin ja kundi sammuikin noin nanosekunnisssa. Rauha oli jälleen palannut hyttiimme.
Tätä rauhaa ei valitettavasti kestänyt kuin parisen tuntia, sillä kännisen venäläisen päätepysäkki saavutettiin jo 01:30 yöllä ja uusi show alkoi. Hänen samainen ystävänsä tuli herättelemään sammunutta sankaria, joka ei silmät avattuaan selvästikään ymmärtänyt mitä oli tekeillä. Käsirysy ei miesten välillä ollut kaukana, mutta onneksi niin pitkälle asia ei edennyt. Miehen kömmittyä alas sängystä oli vielä tavaroiden etsinnän aika. Edelleen varsin päihtynyt sankari alkoi jostain syystä etsimään niitä vastakkaisella yläpunkalla nukkuneen Juhanin sängystä. Voitte kuvitella, ettei kaikkein miellyttävin herätys ole sellainen, jossa umpijurrinen ja hivenen aggressiivisesti käyttäytyvä mieshenkilö vetää peiton pois päältäsi samalla kovaäänisesti venäjää mongertaen. Onneksi tämä kundin kaveri yhdessä vaunuemäntämme kanssa riensi apuun ja näytti missä miehen omaisuus sijaitsi. Pääsimme 5 minuutin episodin jälkeen jatkamaan uniamme ja aamulla yhdeksän aikoihin herätessämme, oli myös Andrei poistunut seurueestamme ja näin ollen jäimme kaksistaan neljän hengen hyttiimme. Ensimmäiset 20h tuntia junamatkastamme oli nyt takana.

Toinen päivä junailustamme alkoi rennoissa merkeissä. Keittelimme aamulla cowboy-kahvit, teimme aamupalaa ja jatkoimme yleistä hengailua lukemisen, päiväunien ja Yatzyn pelaamisen merkeissä. Alkuillasta seuraamme liittyivät kuitenkin noin 35-vuotiaat Venäjän armeijassa palvelevat Georg & Pavel, jotka olivat olleet 20 päivän komennuksella Moskovassa, Vladimirissa sekä jossain kolmannessa kaupungissa, jonka nimeä en enää muista ja olivat nyt matkalla kotiinsa Novosibirskiin. Näistä erityisesti Georg oli varsinainen urheilufanaatikko ja erityisesti kiekko- ja futis-sellainen. Näin ollen yhteinen jutunaihe löytyi nopeasti kanssani melkoisesta kielimuurista riippumatta. Pavel tosin taitoi englantia hiukan sujuvammin, mutta oli asteen verran hiljaisempaa sorttia vaikkakin seuramies hänkin. Tyhjensimme heidän kanssaan illan kuluessa Juhanin kotoa mukaansa ottaman pippuriviinapullon sekä joitakin oluita, heidän samalla kertoessa vinkkejä Baikal-järven ekskursiotamme varten. Suunnitelmamme Irkutskin ja Baikalin suhteen alkoi selvetä. Vietämme kaupungissa aikaa todennäköisesti vain yleisten asioiden järjestelyyn ja lopun venäjän aikamme käytämme Baikal-järvellä sijaitsevalla Olkhonin saarella, jonka suojaisa ja matala lahti sekä pohjasta nousevat joko a) kuumat ilmavirtaukset tai b) ylöspäin virtaavat 256 jokea (asia jäi meille hiukan epäselväksi) tarjoavat täysin poikkeukselliset olosuhteet muuhun järveen verrattuna. Esimerkiksi veden lämpötila on järjestäen kymmenkunta astetta lämpimämpi, mutta näkyvyys on silti yhtä loistava.

Kolmantena päivänä junassa emme tehneet juuri muuta kuin nukuimme, luimme, söimme ja pelasimme Yatzya. Hiukan ennen puolta yötä paikallista aikaa hyvästelimme Pavelin ja Georgin. Novosibirskista saimme vielä loppumatkaksi hyttiimme seuraksemme vanhemman herrasmiehen, joka oli mitä ilmeisemmin business-matkalla ja oli nyt palaamassa kotiinsa Baikalskiin, joka sijaitsee noin 200km Irkutskista itään. Mies ei puhunut sanaakaan englantia, oli muutenkin hissukkaa sorttia, joten keskustelu jäi käytännössä tähän. Merkille pantavaa kolmantena päivänä oli maiseman jatkuva samankaltaisuus, joka itse asiassa jatkui vielä pitkään neljäntenäkin päivänä. Vaivaiskoivuja ja peltoaroa mittaamattomana silmän kantamattomiin. Neljännen päivän illansuussa alkoi jo havupuitakin ilmestymään ja maasto muuttui kumpuilevammaksi sekä osin vuoristoisemmaksi, kun ohitimme yhden Siperian suurimmista kaupungeista, Krasnoyarskin. Käytimme tämänkin päivän lähinnä lepäilyyn ja aikavyöhykeroista toipumiseen (olemme nyt 6h suomen aikaa edellä).



Aamulla herättyämme pakkasimme kamamme kasaan ja odottelimme Irkutskiin saapumista. Totesimme kelin olevan jotain ihan muuta, mitä olimme odottaneet. Maisema oli saanut vahvan suojalumipeitteen eikä aiemmin säätiedotuksista katselimistamme +15-20 asteen keleistä ollut tietoakaan! Asemalla väistelimme taksien tarjoajat sekä muut ukottajat ja kävelimme raikkaassa nollakelissä noin reilun kilometrin matkan Downtown Hosteliin aivan Irkutskin keskustaan. Paikka tuntuu näin ensivaikutelmalta todella miellyttävältä ja kotoisalta.

Huomenna jatkamme matkaamme kohti Lake Baikalia ja Olkhonin saarta.