En Route to Travel

Heinäkuinen ilta Danau Toballa, Sumatran saarella Indonesian luoteisosassa oli se päivä, jolloin kaikki tähän nyt alkavaan blogiin tuleva sai alkunsa. Istuimme yhdessä Juhanin sekä Jeren ja Jennin kanssa pohtimassa silloista matkaamme. Olimme olleet matkalla hiukan yli 3kk ja yli puolet kokonaiskestosta oli jo takana. Tästä huolestuneena päädyimmekin murehtimaan sitä, kuinka nopea rutistus 5,5kk matka loppujen lopuksi oikeastaan onkaan - aikahan riittää käytännössä vasta Babylonin kahleista vapautumiseen ja arjesta irtautumiseen. Tänä heinäkuisena iltana reilut 1½ vuotta sitten löimme pohdiskelujemme päätteeksi lukkoon suunnitelman uudesta, uljaammasta irtiotosta.

Tämä irtiotto on nyt itseni ja Juhanin osalta tullut vihdoin ajankohtaiseksi, sillä tasan kahdeksan päivän päästä 15.4 nousemme Tikkurilan asemalta kello 19.00 Tolstoin kyytiin ja suuntaamme kohti Äiti Venäjää ja sen pääkaupunki Moskovaa. Lähdömme yhteydessä jätämme taaksemme käytännössä kaiken, joka on tähänastiseen elämäämme olennaisesti kuulunut, eli asuntomme ja työpaikkamme on irtisanottu sekä suurin osa vähäisestä maallisesta omaisuudestamme myyty, varastoitu tai annettu eteenpäin. Hyvä näin, sillä kummallakaan meistä ei ole kovinkaan tarkkaa käsitystä kotiinpaluumme ajankohdasta, joten tämäntyyppisten siteiden katkaisu suomeen oli käytännössä välttämätöntä. Myös kaikkien mahdollisten kotimaan huolien eliminointi edesauttaa matkasta nauttimista. Nyt mitään ongelmia ei pitäisi olla mahdollista tulla, kunhan vain kaikki ystävät ja perheenjäsenet pysyvät terveinä!

Matkasuunnitelmastamme vielä lopuksi muutama sana. Tulemme aiemmista reissuistamme poiketen liikkumaan varsin erityyppisissä ympäristöissä pelkän trooppisen hikoilun sijaan. Monipuolisempien olosuhteiden lisäksi olennainen osa on omaksua myös täysin uusi aikakäsitys - nyt ei ihan oikeasti ole kiire minnekään! Tämän johdosta ei matkaa ole kovinkaan tarkasti suunniteltu, koska emme halua etukäteen sitoa itseämme päivämääriin tai kohteisiin. Karkea guideline, jota olemme pohtineet, noudattaa jokseenkin seuraavaa kaavaa: Trans-Siperialla Mongolian läpi Pekingiin, josta siirtyminen Kiinan & Tiibetin (toivottavasti) läpi Nepaliin. Nepalista siirrymme vielä täysin auki olevaa reittiä pitkin kohti Thaimaa/Kambodza/Indonesia akselia, jonne odotamme useampaakin ystävää saapuvaksi loppukesän tienoilla. Vuodenvaihteen tienoilla, mikäli hillonkulutuksemme on sujunut jokseenkin ennakkoarvioiden mukaan, olisi tarkoitus siirtyä kohti Australiaa, josta matka jatkuu sitten joskus kohti muuta Oseaniaa ja kenties, kuka tietää, vielä jollekin täysin uudelle mantereelle. Sinne on kuitenkin vielä niin pitkä aika, ettei sille kannata ajatuksiaan liiemmin uhrata. Oleellista on nyt keskittyä vain täysillä tähän hetkeen!

Stay tuned.