The Land of Sun & Wind

Saavuimme Mongoliaan varhain keskiviikkoaamuna. Junamatka ei tällä kertaa ollut yhtä miellyttävä kuin aiemmat kokemamme etapit. Tähän oli kolme syytä. Ensinnäkin rajamuodollisuudet kestivät yhteensä 8 tuntia ja näistä noin kolmen tunnin ajan olimme suljettuina hytteihimme ilman mahdollisuutta poistua niistä. Myös wc:t olivat suljettuina koko tämän ajan, aivan kuten kaikilla asemilla. Toinen ja kolmas syy liittyivät junan varusteluun. Uudempi ja ulkokuoreltaan hienompi, todennäköisesti kommunismin romahtamisen jälkeen rakennettu tai vähintään restauroitu vaunumme osoittautui käytännöllisyyden osalta huomattavasti heikommaksi kuin aiempi hidas & vanha, varmasti kommunismivallan aikainen vaunumme, jolla taitoimme matkan Moskovan ja Irkutskin välillä. Suurimmat puutteet olivat ikkunan tiivisteissä, jotka vuosivat niin pahasti, että öisin tuli varsinkin ikkunan viereiseen päätyyn erittäin kylmä viima, joka pakotti minut ja toisella alapedillä nukkuneen venäläismiehen kääntämään itsemme toisinpäin välttääksemme totaalisen vilustumisen. Toinen ongelma oli naurettavimmat tyynyt, joihin olen koskaan törmännyt. Käytännössä nämä olivat vain pala hienosti koristeltua kangasta ilman juuri mitään täytettä. Tämän johdosta minun oli aivan pakko käyttää vilttiä tyynynä, jottei selkäni ja niskani tulisi jälleen kipeiksi, olinhan kärsinyt viimeisen suomessa huonossa asennossa nukutun yön aiheuttamista niskakivuista jo melkein 2 viikkoa, ja vasta hiljattain päässyt niistä eroon. Yöllä inhottavaan viimaan useaan kertaan herätessäni kirosin kapitalismin ja kustannustehokkuuspirulaisen alimpaan helvettiin. Huomasin olleeni vittuuntunut ensimmäistä kertaa reissumme aikana, mutta hetken aikaa asiaa pohdittuani, olin jälleen tyytyväinen siihen, että olin juuri siellä missä olin, enkä esimerkiksi kotona lämpimän peiton alla, omassa pehmeässä sängyssäni. Tämän jälkeen nukahdin nopeasti leveä hymy suupielilläni.



Ulan Batorin rautatieasemalla meitä oli vastassa Golden Gobi nimisestä hostellista majoituksen varauksen yhteydessä sopimamme ilmainen kyyditys. Kirjauduimme sisään ja totesimme, että tulisimme jakamaan huoneemme yhdessä Peterin ja Willin, kahden Irkutskissa tapaamamme australialaiskaverin, sekä Carlin ja Marcin, kahden Irkutskissa tapaamamme irlantilaiskaverin kanssa. Myös Irkutskissa tapaamamme, myöskin irlannista kotoisin oleva Trevor punkkasi tässä hostellissa eräässä toisessa huoneessa. Viikon takainen porukkamme oli siis jälleen kasassa kahdella lisävahvistuksella höystettynä.
Aamukahvit juotuamme ja pientä aamupalaa haukattuamme aloimme välittömästi pohtimaan minkätyyppiselle seikkailulle tulisimme Mongoliassa lähtemään. Totesimme nopeasti, että tulemme todennäköisesti tekemään vähintään 12-14 päivän kierroksen ja koska emme vielä omanneet Kiinan viisumeita, tulisi viisumihakemukset sinne pistää tulille asap. Varsinkin kun Kiinan suurlähetystön viisumiosasto on täällä auki vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin 9-12, poislukien tämänpäiväinen, vapunpäivän aiheuttaman vapaapäivän johdosta. Emme myöskään omanneet minkäänlaisia lippuja Kiinaan tai sieltä pois, joita ilman ei viisumia ollut mahdollisuutta saada. Tässä vaiheessa tosin luulimme, että tarvitsemme ainoastaan lipun pois maasta emmekä todistetta maahan saapumisesta. Tämä ongelma olisi siis vielä selvitettävä ennen suurlähetystöön suuntaamista.
Koska emme halua sitoa etukäteen itseämme matkustamisen suhteen mihinkään tiettyihin päivämääriin, lähdimme selvittämään kuinka helposti pystymme tekaisemaan feikkiliput viisumihakemuksiamme varten. Tämä osoittautuikin jopa naurettavan helpoksi, sillä heti ensimmäisestä matkan varrelle osuneesta toimistosta saimme itsellemme liput 3USD palvelumaksua vastaan. Hommahan toimii siis siten, että virkailija vahvistaa varauksen, tulostaa liput ja sen jälkeen välittömästi peruu varauksen. Lippujen hankinnan jälkeen lompsimme suurlähetystöön ja täytimme hakemukset. Luukulla ollut virkailija ilmoitti kuitenkin tarvitsevansa vielä myös menolipun Kiinaan ennen kuin voisi ottaa hakemuksemme käsittelyyn. Ok, takaisin vain lähimpään matkatoimistoon ja tällä kertaa ystävällinen mies ei edes vaatinut mitään maksua palvelustaan. 20 minuutin päästä olimme takaisin suurlähetystössä kaikkine tarvittavine dokumentteineen ja homma oli sillä selvä; viisumimme olisivat noutovalmiina viikon päästä 30USD maksua vastaan.
Homman suoritettuamme palasimme takaisin hostellillemme poiketen samalla lounaalla. Aah, pitkästä aikaa riisiä ja aasialaista kastiketta! Mässyttelyn jälkeen oli vuorossa hostellilla tulevan ekspeditiomme suunnittelu yhdessä irlantilaisten ja australialaisten ystäviemme kanssa. Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyimme yhteensä 17 päivän turneeseen läpi eteläisen ja keskisen Mongolian. Ohjelmassa on autiomaiden hiekkadyynejä, jäätiköitä, yli 4000m korkeuteen kohoavalle vuorelle trekkausta, hevosilla ja kameleilla ratsastusta, kuumia lähteitä sekä tottakai tutustumista paikallisten paimentolaisten elämään sekä yöpymistä heidän jurtissaan. Yöpyminen meidän kohdalla tapahtuu sillä periaatteella, että pimeyden sarastaessa kysymme vain ensimmäiseltä vastaantulevalta perheeltä lupaa yöpyä heidän luonaan ja hyvin todennäköisesti ensimmäinen yritys myös onnistuu, niin vieraanvaraista kansaa paimentolaiset täällä Mongoliassa pääosin ovat. Bonuksena on vielä se tosiasia, että useat perheet alueilla joihin suuntaamme, eivät mahdollisest koskaan ole tavanneet länsimaisia ihmisiä. Muutenkin kohteemme tulevat sijaitsemaan ainakin pääosin alueilla, joihin suurin osa muista matkanjärjestäjistä ei matkojaan järjestä.



Hetken päästä lähdemme reissuporukkamme sekä hollantilaisten Loriannen ja Barbaran, jotka saapuivat tänään Venäjältä, nauttimaan kunnon ravintolaillallisen ennen 17pv kestoista siirtymistä ’sivistyksen’ ulkopuolelle. Blogikin hiljenee siis ainakin seuraavaksi 2½ viikoksi...

Tomorrow the Mongolian adventure kicks off!