Goodbye SEA / G-Day Australia

Ystävät Taolta kaikkosivat viimeksi kuluneen viikon aikana ripotellen ja porukan koon kutistuessa myös bileiden määrä väheni samassa suhteessa. Hyvä niin, sillä ensimmäinen viikko kului jokseenkin vauhdikkaissa merkeissä ja ennen omaa lähtöpäivää oli mukava lepuutella vielä riippumatossa, nauttia siaminlahden merestä sekä rennon hitaasta elämäntyylistä. Asioista, jotka ovat pikkuhiljaa jäämässä ainakin toistaiseksi menneisyyteen, katseen kääntyessä kohti uusia kokemuksia.

Olin suunnitellut ottavani lähtöpäivää edeltäneen illan mahdollisimman iisisti, jotta edessä ollut 30 tunnin matkustaminen kohti Kuala Lumpuria lautassa, minivaneissa ja bussissa sujuisi mahdollisimman helposti. Kaunis ajatukseni ei täysin onnistunut, sillä päädyimme loppujen lopuksi tukikohdassamme OK Viewissä jäljellä olleen possen kanssa pelaamaan muutaman erän beerpongia, joten muutama ylimääräinen lasillinen olutta oli väkisin kumottava. Onnekseni oma tiimimme pelasi vahvasti ja seuraavana aamuna ei tarvinnut herätä massiiviseen krapulaan vaan olo oli kutakuinkin täysin normaali. Jälkikäteen ajateltuna ilta oli mitä parhain tapa jättää hyvästit saarelle; hauskanpitoa hyvässä seurassa.

Viimeisen päivän missiona olikin sitten käydä hyvästelemässä kaikki vanhat ystävät ja uudet tuttavuudet sekä sopia treffit aussitiimimme kanssa. Juhani, Anni ja Jenna kun päättivät lähettää minut yksin matkaan ja jäädä saarelle vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Juhani kun oli juuri saanut master-kurssinsa vapaasukelluksessa valmiiksi ja halusi hiukan juhlistaa uutta mestarin titteliään. Lisäksi saarella käynnistyi samanaikaisesti viikonlopun mittaiset Koh Tao festivaalit, joten hyväksyin matkustusjärjestelyt näyttämättä hapanta naamaa matkakumppaneilleni.

Läksiäisbisset satamassa ystävien kera kumottuamme, hyppäsin kohti Surat Thania lähteneeseen yölauttaan ja totesin, että vastaavat suunnitelmat oli aika helvetin monella muullakin. Botski oli nimittäin lähes ääriään myöten täynnä ja makuutilaa näin ollen noin puolisen metriä per pääty. Lisäksi kyseinen lautta oli kahdesta kyseistä väliä kulkevasta lautasta se heikompi, ilmastoimaton versio, joka suuresta ihmismäärästä johtuen tuntui aluksi ei pelkästään liian ahtaalta vaan myöskin turhan kuumalta, seinillä rullanneista tuulettimista huolimatta. Lautan irtauduttua satamasta, totesin kuitenkin että makuukannen keskellä, laverien välissä olleet kapeat, korokkeilla sijainneet ”privaattimakuupaikat” ammottivat tyhjyyttään ja hetken aikaa hommaa pureskeltuani, päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kammeta itseni yhdelle näistä. Päätös osoittautui tottakai oikeaksi, sillä vaikka tilaa nukkumiseen ei juuri lavereita enempää ollutkaan, tarjosi oma sänky hiukan yksityisyyttä, jonka lisäksi auki olleista ikkunoista puhaltanut merituuli viilensi oloa miellyttävästi. Yö sujuikin tämän jälkeen pääosin unten mailla ja olo aamulla oli yllättävänkin pirteä.

Satamasta matka jatkui ensin songthaewilla erääseen paikalliseen matkatoimistoon, jossa vaihdoimme menopelin minibussiin ja otimme suunnan kohti Sadaon kaupungin liepeillä sijainnutta Malesian vastaista rajaa. Rajasäädöt sujuivat tällä kertaa ilman sen suurempia ongelmia, mitä nyt Thaimaan puolen rajaviranomaiset unohtivat lyödä erään kyydissämme olleen ruotsalaismiehen passiin maastapoistumisleiman. Jouduimme tämän pikku kömmähdyksen johdosta siis hetken aikaa odottelemaan, kun kundi suhasi Malesian puolelta mopotaksilla ei-kenenkään-maan halki takaisin Thaimaahan hakemaan tarvittavan leiman passiin ja edelleen mopon kyydissä takaisin. Toinen yritys jo sitten natsasi, jonka jälkeen olimme valmiit jatkamaan matkaamme.

Suunta rajalta ei suinkaan ollut suoraan kohti Kuala Lumpuria, kuten olin toiveikkaana odotellut, vaan minibussimme päätepysäkki tulisi olemaan maan luoteisosassa sijaitseva Penangin saari, jonne itseäni ja Mikaela nimistä ruotsalaisneitoa lukuunottamatta kaikki muut olivat matkalla. Meidän olisi sitten siellä kulutettava jokunen tunti, ennen kuin vaihtaisimme isompaan bussikyytiin kohti pääkaupunkia. Hienoinen pettymys, sillä olin laskenut olevamme perillä illalla, emmekä keskellä yötä, kuten näillä järjestelyillä tulisi tapahtumaan.

Kävimme Penangissa Mikaelan kanssa syömässä Hong Kongilaisessa ravintolassa ja kohteliaina jätimme hiukan ruoka-annoksistamme lautasillemme (paikalliset pitävät tapaa syödä annokset kokonaan loppuun epäkohteliaana, sillä tällöin herää kysymys, onko ruokaa tarjoiltu liian vähän) ennen kuin nappasimme paikkamme bussissa. Tyttö, joka oli tulossa Kualaan vain lentoaan takaisin Ruotsiin varten, oli mukavaa seuraa ja eipähän tarvinnut pitkähköä taivalta ainakaan täysin ilman seuraa taittaa.

Bussimme parkkeerasi Chinatownin kupeeseen kuusi tuntia lähtönsä jälkeen kahden aikaan aamuyöstä ja opastin sen jälkeeen vielä uutta ruotsalaistuttavuuttani löytämään edullisen hostellin tästä kaupunginosasta. Pari ensimmäistä yritystä tuottivat ”fully booked”-vastauksen, mutta kolmannella tärppäsi. Huoneet tosin eivät olleet hinta-laatusuhteeltaan sieltä parhaasta päästä, mutta väsyneenä ei tuohon aikaan jaksanut juuri liiemmälti uuttakaan paikkaa etsiä, varsinkin kun pari hutikutia oli jo osunut matkalle. Oma koppini oli paitsi ahdas, mutta myös törkeän kuuma ja tämän lisäksi havaittuani sekä tapettuani muutaman epäilyttävästi bed bugseja muistuttaneen kihiäisen, päätin vaihtaa osoitetta aamulla.

Aamutoimien jälkeen, pakkasin kamani uudelleen ja suunnistin lähes naapurissa sijaitsevaan Backpackers Travellers Inn nimiseen mestaan, joka toimi minun ja Juhanin majapaikkana edellisellä KL:n stopilla ja josta edellisenä yönäkin olin huonetta tiedustellut. Kuten arvelinkin, oli huoneita vapautunut ja sain edellisen yön loukkuuni verrattuna huomattavasti viileämmän ja tilavamman huoneen kaiken lisäksi noin euron verran yötä kohden halvemmalla. Hyvä diili siis ja bonuksena vielä oma parveke, josta voi tiirailla alla kulkevan kadun vilinää.

Täällä KL:ssa olisi siis tarkoitus lusia vielä pari vuorokautta ennen keskiviikkoista yölentoamme kohti Perthiä, läntisen Australian pääkaupunkia. Mitään erityistä ohjelmaa ei taida näihin päiviin mahtua, sillä kaupunki on omalta osaltani nähty ja ei todellakaan miehitä mitään top-listojeni kärkisijoja. Loput kolme kipaletta aussitiimistämme saapuu tänne oletettavasti ensi yönä, joten ehkä heiltä löytyy jotain ideoita. Jos ei, niin sitten kuluttanemme vain huomisen pois ja suuntaamme mahdollisesti keskiviikkona jo ajoissa lentokentälle.

Lopuksi voisin skriivata muutaman lauseen kuluneesta vajaasta puolesta vuodesta sekä muutaman sanan tulevaisuudestakin. Kaakkois-Aasia jää ilman muuta haikein mielin taakse ja alueelle on pysyvästi varattu tukeva paikka sydämestäni. Suurimpina kohokohtina voi pitää Filippiinejä sekä erityisesti Palawania kokonaisuudessaan, joiden ihmiset ja luonnon kauneus valloittivat mieleni täysin, Kambodzan perussykettä ja uskomattoman mukavia ihmisiä, Pohjois-Thaimaan vapauden tunteeen täyttämiä skootterireissuja sekä eteläisen Thaimaan paratiisirantoja, unohtamatta tietenkään Koh Taoa ja siellä ystävien kanssa vietettyjä hetkiä. Paljon unohtumattomia paikkoja ja ihmisiä on siis jo nähty sekä kokemuksia kerätty. Mutta toivon ja vahvasti uskon, että paljon upeita hetkiä on myös vielä edessäpäin. Lähtö Australiaan on kummitellut jo jonkun aikaa mielessä ja fiilikset ovat vaihtuneet mielessä moneen otteeseen. Välillä uuden mantereen valloittamista on venttaillut vesi kielellä ja toisinaan taas mielen on vallannut epävarmuus, lähinnä siitä, kuinka asiat töiden saannin ja asumuksen löytämisen suhteen järjestyvät. Mitä lähemmäksi lähdön hetki on tullut, sitä luottavaisemmaksi mieli on kuitenkin muuttunut ja keskiviikkoa odotteleekin tällä hetkellä jo innolla. Asioillahan kun on tapana järjestyä ja onneksi pankkitililtäkin löytyy vielä sen verran euroja, että duunipaikan saannin tarve ei ole ihan päivästä tai kahdesta kiinni. Kaiken lisäksi Juhanin ja minun Perthissä asuva ystävämme Nina on jo jeesannut käytännön vinkkien osalta ja jakanut tietoaan sekä kontaktejaan käytännön asioiden järjestelyjen osalta. Kaiken kaikkiaan seuraavat kuukaudet vaikuttavat tässä vaiheessa siis varsin lupaavilta.

Kaakkois-Aasian osalta homma on nyt siis paketissa ja seuraavat kuulumiset ovat vuorossa sitten uudelta mantereelta. Aussitermein, cop you later!