All about friends

Hankin Phnom Penhissä ensimäisessä asumuksessamme olleesta ilmastoinnista pienehkön flunssan, joka hiukan rajoitti tekemisiäni viimeisien Kambodzassa viettämieni päivien ajan. Nuha ja köhä yhdistettynä päivittäisiin 39 asteen lämpötiloihin veivät sen verran voimia, että kulutin aikani pääosin tuulettimen edessä kirjaa lukemalla ja telkkaria väijyen. Parin päivän jälkeen olo kohentui kuitenkin jo sen verran, että tuli jonkin verran vielä kierreltyä kaupunkia ja fiilisteltyä yleistä ilmapiiriä ja pakko onkin todeta, että Phnom Penh jäi entistä vahvemmin sydämeeni. Lisäksi pari päivää ennen lähtöäni takaisin kohti Thaimaata, saapui aiemmin matkalla pariin otteeseen tapaamani Kimmo tyttöystävänsä Mannan kanssa pelipaikoille ja vietimmekin pari mukavaa iltaa kolmistamme ennen teidemme eroamista.















Paluumatka jälleeen kerran kohti Koh Taon saarta meni jotakuinkin täysin nappiin. Bussi kohti Poipet-Aranyaprathet rajaa Kambodzan ja Thaimaan välillä lähti ajoissa liikkeelle hiukan ennen seitsemää aamulta. Kahdeksan tunnin sekä reilun 400 kilometrin päästä olimme rajalla, leimat passiin molemmin puolin ja sen jälkeeen hyppy minivaniin. Olin laskenut, että kaiken mennessä putkeen, kerkeän vielä samana iltana lähtevään bussikyytiin kohti Chumphonia ja sieltä edelleen aamulautalla Taolle. Saavutimme Bangkokin, kiitos kuskimme painavan kaasujalan, puoli kahdeksan aikaan illalla ja heti kyydistä noustuani säntäsin ensimmäiseen matkatoimistoon ja sain liput hanskaani. Tiukille homma loppujen lopuksi meni, sillä jo viiden minuutin päästä oli aika jatkaa matkaa.

Lähes kolmenkymmenen tunnin yhtäjaksoisen matkustamisen jälkeen lauttamme vihdoin rantautui Taon satamaan. Satamassa parveilleet taksikuskit olivat poikkeuksellisen ahnaalla tuulelle, joten päätin testata, joko kaverit saarella olisivat jo hereillä. Ja heti ensimmäinen kokeilu Jerelle tuotti tulosta ja näin ei tarvinnut kyydistä kohti majapaikkaa köyhtyä useamman euron verran, vaan matka tukikohtaan meni skootterin selässä. Ja tokihan hyvää ystävää oli hienoa nähdä heti ensi töiksi puolentoista kuukauden tauon jälkeen.

Kavereista puheen ollen, niitä onkin viimeisen viikon ajan pyörinyt ympärillä poikkeuksellisen paljon. Saarelle on nimittäin kerääntynyt melkoinen kasa vanhoja ja hiukan uudempiakin ystävyksiä. Viihdytty siis on ja päivät ovatkin kuluneet lähinnä yhdessä hauskaa pitäen. Hankkimani flunssakaan ei ole vielä täysin hävinnyt kuvioista, joten mitään hyperaktiivista ei elo ole viime viikon aikana ollut.

Vielä olisi siis viikon verran aikaa täällä ”kilpikonnasaarella” ennen kuin matka kohti Australiaa Kuala Lumpurin kautta alkaa. Uudelle mantereelle lähteminen alkaakin jo pikkuhiljaaa kuumotella mielessä, niin innokkain kuin hiukan jännittyneinkin mielin. Mitä on odotettavissa ja kuinka työnhaku onnistuu? Fiilikset tällä hetkellä on luottavaiset ja ensi viikolla onkin aika jo alkaa hiukan tehdä esivalmisteluja asioiden järjestelyjen suhteen. Vähitellen onkin aika siis unohtaa pelkkä lomailu ja siirtyä hiukan arkisempaan eloon.

Nyt on siis syytä ottaa ilo oikein kunnolla irti seuraavasta kymmenestä päivästä. Mitä juonenkäänteitä aikaamme ennen Australiaan saapumista vielä sisältyy, siitä seuraavalla kerralla. Pysykää kanavalla!