Iskettyämme kamamme kämpille, otimme heti huoneen hintaan kuuluneet ilmaiset fillarit allemme ja lähdimme sotkemaan kohti kaupungin ainutta sporttibaaria, toiveissamme tsekata juuri alkamassa ollut Suomen ja Ruotsin välinen hokimatsi. Pyörämatka parin kilometrin päässä sijainneeseen Eldorado-nimiseen mestaan oli erittäin miellyttävä. Kep on nimittäin todella rauhallinen pikkukaupunki aivan Kambodzan etelä-rannikolla. Trafiikki ja jopa ihmiset loistivat poissaolollaan, joka loi paikkaan varsin aution tunnelman. Ensivaikutelma oli siis mitä parhain. Viihtyisimme täällä varmasti muutaman päivän rentoutuen ja hitaasta elämäntyylistä nauttien.
Tsygäiltyämme Eldoradoon, saimme pettymykseksemme kuulla, että paikan omistaja, vanhahko unkarilaismies oli juuri hiljattain iskenyt lapun luukulle ja ottelu jäi osaltamme näin ollen näkemättä. Ehkä ihan hyvä niin, sillä 3-0 turpaan ottaminen rakkaalta viholliselta olisi tuskin tarjonnut ihmeellisempiä katselunautintoja. Hivenen pettyneinä, pyöräilimme takaisin guest housellemme ja totesimme matkan aikana, että keskipäivän auringonpaahteessa kevyt pyöräilykin sai hikikarpalot otsalle. Pistettyämme pyörät parkkiin, hioimme uutta suunnitelmaa päivän ohjelmaksi. Itseäni ravintolan silkinpehmeät sohvat kutsuivat sen verran voimmaakaasti, että päätin viettää ensimmäisen päivän ilmaisesta nettiyhteydestä sekä kirjan lukemisesta nauttien. Kuosi puolestaan nappasi fillarin uudestaan allensa ja lähti ihmettelemään Kepin maisemia toiveissaan löytää mukava rantakaistale meren äärellä, jossa uiminen ja auringon palvominen olisi mahdollista.
Olimme päättäneet illalla napata seuraavana aamuna jälleeen skootterin allemme ja lähteä ajelemaan pitkin lähiseutuja. Vaikkemme omanneetkaan sen tarkempia suunnitelmia, otimme mukaamme kartan tapaisen, johon oli piirretty jokseenkin pääväylät ja risteävät tiet. Muutaman kymmenen kilometrin pituinen, kansallisten teiden 33 ja 3 aikaansaama ympyränmuotoinen reitti osoittautui omiin ajohaluihimme nähden aivan liian lyhyeksi, joten juotuamme limpparit eräässä kadunvarsibaarissa, päätimme lähteä ajamaan yhtä päätietä eteenpäin, ilman sen kummempaa päämäärää.
Matkallamme totesimme trafiikin olevan edelleen kevyttä. Olimme nyt todellakin keskellä aitoa Kambodzaa, jossa maanviljely näyttelee merkittävää osaa. Tien reunustoja koristivat muutamat riisiplantaasit, laiduntavat lehmät ja aina tasaisin välimatkoin pikkukylät, joissa hymyilevät paikalliset tarjosivat helpotusta janoisille matkaajille kylmiä virvokkeita myyden. Reilun puolen tunnin suhailun jälkeen, saavuimme esinmäiseen suurempaan keskittymään, Kampong Trachin kaupunkiin, lähelle Vietnamin rajaa, jossa iskimme mopomme tienreunustalle parkkiin ja jaloittelimme hetken ihmetellen kaupungin asukkaita heidän arkisissa askareissaan. Parhaiten mieleen tästä pikku kyläpahasesta jäi jätehuolto. Roskia ei suinkaan oltu pyritty keräämään esimerkiksi jätesäkkeihin, vaan massiivinen läjä erinäistä roskaa oli lakaistu pääosin teiden varsille, vaikkeivat kulkuväylätkään missään nimessä nekään puhtaita olleet.
Jätettyämme Kampong Trachin jokseenkin hektisen ja likaisen ilmapiirin taaksemme, jatkoimme vielä hetkeen matkaa eteenpäin. Pakaralihaksemme alkoivat tässä vaiheessa ilmoitella olostaan siinä määrin, että päätimme kääntyä suht pikaisesti takaisin kohti Kepiä päin. Paluumatkalla keräsimme vielä runsaasti katseita sankoin joukoin kohti kouluja fillaroineilta nuorilta, nautimme maaseudun rauhasta ja näillä ajotaipaileilla aina varsin voimakkaana pistona rinnassa olevasta vapauden tunteesta.
Koska Kuosin loma alkoi uhkaavasti edetä kohti päätöstään, eikä vesileikkien ja auringossa köllöttelyn aika ole vielä kotosuomessa hetkeen kovinkaan ajankohtaista, oli parin viimeisen Kepissä viettämiemme päivien missio selvä. Valitettavasti alueen rannat eivät kuulu maailman kauneimpien taikka houkuttelevimpien listoille, joten oli syytä miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Stefan, guest housemme omistaja, ilmoittikin että vajaan kilometrin päässä sijaitsevalla Malibu Estates resortilta löytyisi miellyttävä uima-allasalue, jonne myös hotellin ulkopuoliset asiakkaat olisivat tervetulleita, kunhan vain tilaisivat paikan ravintolasta joko juomia tahi ruokaa. Lisäksi paikka sai kehuja myös Stefanin paikalliselta vaimolta ja muulta Botanican henkilökunnalta. Mietintämyssyä ei tämän informaatiopläjäyksen jälkeen tarvinnut enää päässä pitää.
Parin oikein rauhallisen ja auringontäyteisen Malibulla vietetyn päivän jälkeen oli aika jatkaa taas matkaa. Hyppäsimme iltapäivällä tienvarresta Phnom Penhiin matkalla olleeseen bussiin ja noin viiden tunnin suhailunjälkeen alkoivat pääkaupungin valot siintää näkökentissämme. Koska suomen kiekkomaajoukkueen välierämatsi jenkkejä vastaan oli määrä alkaa seuraavana yönä kello kolme paikallista aikaa, vaadin, että majoittuisimme aluksi paikkaan, jonka huoneista löytyisi kaapeli-tv. Muistin muutaman vuoden takaisella visiitillä tukikohtanamme toimineen Spring Guest Housen olevan tällainen ja lisäksi varsin kohtuuhintainenkin.
Bussimme pysähdyttyä lähelle Phsar Thmeytä (Central Market), ei kyydintarjoajista ollut vähemmän yllättäen pulaa. Tartuimme yhden tuk-tukin omaavista kavereista tarjoukseen ja suuntasimme valitsemaamme majapaikkaan. Olin hiukan kuumottunut etukäteen lukemistani säätiedotteista, jotka lupailivat seuraavan viikon ajaksi +37-38 asteen lämpötiloja, joten päätimme pulittaa muutaman dollarin lisää ilmastoinnin tuomasta luxuksesta. Näin jälkikäteeen päätös osoittauitui huonoksi, ei siksi etteikö täällä olisi keskipäivällä todella kuuma, vaan siksi että ilmastoinnin viileä ja kuiva ilma sai aikaan itselleni pienehkön flunssan, josta olen nyt parisen päivää kärsinyt.
Kelloni oli siis soimassa hiukan ennen yökolmea, mutta suureksi pettymyksekseni jouduin toteamaan yöunien katkeamisen olleen turhaa. ESPN, joka oli näyttänyt olympialätkää varsin kattavasti, ei jostain syystä ollutkaan livenä paikalla tässä välierämatsissa. Jälleen kerran voisi toki todeta kliseisesti, että onni onnettomuudessa, suomaileijonien esiinnyttyä matsissa enemmänkin lampaiden kuin leijonien tapaan. Eiköhän se tv olisi joka tapauksessa mennyt kiinni jo 12 pelatun minuutin jälkeen, pelin ollessa tällöin käsittämättömät 6-0 amerikan poikien hyväksi.
Herättyämme uudestaaan, suunnistimme kohti keskustaa tutkimaan kaupunkia hiukan tarkemmin. Joimme pitkästä aikaa omia makuhermojamme hiukan paikallista kahvia paremmin hivelevät kupposet, tsekkasimme pikaisesti Phsar Thmeyn tarjonnan ja jatkoimme siitä kohti Tonle Sapin joenrantaa. Vaikka lämpötila päivän kuumimpaan aikaan kohoaakin nyt päälle kolmenkymmenenviiden asteen, ei ilmankosteus täällä ole niin suuri, että liikkuminen ulkona kävisi sietämättömäksi. Pienen joenrantareippailun jälkeen istahdimme erääseen rantabulevardin reunustalla sijainneeseen ravintolaan siemailemaan happy hour hintaisia oluita sekä pällistelemään yleistä menoa ja vilskettä. Viimeistään tässä vaiheessa muistin todella, miksi tähän kaupunkiin aikoinaan niin kovasti tykästyin.
Seuraava päivä olikin sitten minun ja Kuosin viimeinen yhteinen päivä, ennen kaverin paluuta Bangkokin kautta kotiin. Koska Kuosi oli jo kerennyt tsekata Tuol Slengin eli myös nimellä S-21 tunnetun puna-khmerien aikaisen kidutusvankilan sekä kaupungin perustamisen merkkipaaluna toimivan Wat Phnomin, emme suunnittelleet tekevämme mitään suurempia kierroksia kaupungin eri nähtävyyksiä katsellen vaan keskittyä lähinnä hauskanpitoon. Päädyimmekin lopulta erääseen varsin pieneen ja miellyttävän ilmapiirin omaavaan baariin, jossa biljardin peluu paikan henkilökuntaan kuuluvien tyttöjen kanssa osoittautui erinomaiseksi ajanvietteeksi. Viihdyimmekin loppujen lopuksi kyseisessä paikassa pitkälle yli puolen yön, ennen kuin oli viimeistään aika suunnata takaisin kämpille. Kuosin bussi kohti Bangkokia lähti nimittäin jo kuuden jälkeen seuraavana aamuna.
Olympialaisten loputtua ja matkakumppanini vaihdettua maisemaa, päätin myös itse vaihtaa sijaintia. Otin suunnakseni pääosin reppureissaajien suosiossa olevan lakeside-nimellä tunnetun alueen, joka sijaitsee kaupungin luoteisosassa, Boeung Kak-järven rannalla. Täällä olisi tarkoitus pitää tukikohtaa vielä ensi sunnuntaihin saakka, ennen kuin myös itse palaan takaisin Thaimaahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti