Time to move on

Jere ja Jenni laativat pelisuunnitelmaansa viime sunnuntaina. Mikäli kelit täällä Taolla jatkuisivat pilvisinä tai sateisina, jatkaisivat he matkaansa kohti Ayutthayaa heti maanantaina. Mikäli keli puolestaan muuttuisi aurinkoiseksi, kuten säätiedotuksissa oli hiukan ennusteltu, siirtäisivät he lähtöään vielä päivällä tai kahdella.

Maanantaipäivä starttasi ikäväksemme jälleen paksun pilviverhon peittäessä taivaan, joten ystävieni päätös oli alkaa järjestellä lippuja kohti seuraavaa määränpäätään. Lippujen oston sekä rinkkojen pakkaaamisen jälkeen tapahtui kuitenkin dramaattinen käänne vallitsevissa olosuhteissa ja puoleen päivään mennessä taivas oli täysin kirkastunut. Vihdoin! Valitettavasti Jeren ja Jennin osalta oli jo tässä vaiheessa liian myöhäistä perua jo tehtyjä päätöksi ja näin ollen he jatkoivat matkaansa hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta innostuneina kohti uusia seikkailuja, mutta toisaalta hiukan haikeina jättäessään kaikki uudet ja vanhat ystävät sekä nyt saapuneen auringon saarelle.

Innostuneena auringon saapumisesta päätin itse seuraavien päivien ohjelmaan kuuluvan vain makoilua rannalla, uimista sekä iltaisin sosiaalista seurustelua uusien tuttavuuksieni kanssa ”olohuoneessamme”, eli majapaikkamme baari/oleskelutila-osastolla. Auringossa ei tosin ole mahdollista kovin pitkään kerralla oleskella kuumuuden ja auringonsäteiden polttavuuden johdosta, mutta onneksi aina välillä voi aurinkoa juosta pakoon meidän toiseen ”olohuoneeseen”, eli In Touchin rantabaariin samalla kylmiä virvokkeita nauttien. Viime päivät ovat siis kuluneet pääosin edellä mainitulla tavalla, lukuunottamatta keskiviikkoillan ja torstai-illan välistä ajanjaksoa. Keskiviikkoiltana oli nimittäin In Touchin yhteydessä olevan Moov-klubin päättäjäisbileet ja juhlat sen mukaiset. Lähdimme mestoille kahdeksan hengen miesvahvuudella ja täytyy sanoa, että oli jälleen kerran kyseisisiä kemuissa aivan mielettömän hauskaa. Mutta mikä nousee ylös, tulee jossain vaiheessa myös takaisin alas ja omalta osaltani seuraava päivä kuluikin käytännössä kokonaan riippumatossa. Kunnon hammokkiaika on ainakin itselle parasta krapulaterapiaa ja aionkin jatkossa aina tilanteen niin salliessa käyttää dagen efterit vastaavalla tavalla.

Krapulasta selvittyäni heräsin tänään perjantaina mitä parhaimmilla fiiliksillä ja suuntasin jälleen alas rantaa kohti uimaan ja kirjaa lukemaan. Tässä vaiheessa onkin todettava, että olen jossain määrin ylpeä itsestäni ja saavutuksestani kävellä päivittäin ylös ja alas täältä ylhäältä rannalle ja takaisin. Jokainen joka täällä OK Viewissä on joskus käynyt, tietää että kapuaminen tänne ylös trooppisessa auringonpaisteessa ei ole mikään ihan pikkurasti, vaan vaatii pienehkön tsemppauksen sekä heti kävelyn jälkeisen suihkun. Hikoilun määrä kämpille päästyäni tuulettomina ja täysin kirkkaina päivinä on ollut suorastaan infernaalinen, jonka johdosta mopon vuokraaminen on aina silloin tällöin kummitellut mielessä. En ole sitä kuitenkaan vielä tehnyt, sillä tällöin on 100-prosenttisen varmaa se asia, ettei kävellen tule enää liikuttua yhtään yli 50 metrin etappia ja erityisesti minulle edes pieni päivittäinen kuntoilu tekee enemmän kuin hyvää, olenhan vasta juuri saanut edes jonkinasteisen peruskunnon takaisin.

Kavuttuani takaisin ylös ja suihkuteltuani itseni puhtaaksi rupesin pohtimaan matkan jatkoa eteenpäin. Aki, jonka kanssa on Jeren ja Jennin lähdön jälkeen tullut vietettyä suuri osa ajasta, on lähdössä yhdessä 23 muun Koh Tao Diverseihin jollain tavalla kytköksissä olevan henkilön kanssa 19. päivä Egyptiin viikon kestävälle sukellussafarille, joten päätin ilman muuta lähteä hänen kanssaan samaa matkaa kohti Bangkokia. Voittaahan matkanteko hyvässä seurassa aina yksin matkustamisen. Tämänhetkinen pläni on nyt sitten jatkaa matkaa Koh Taolta sunnuntaina, jolloin nappaamme aamulautan Chumphoniin, josta jatkamme bussilla Bangkokiin siten, että saavumme perille joskus iltayhdeksän maissa. Aki jatkaa siitä ehkä muutaman oluen jälkeen kohti lentokenttää, sillä hänen lentonsa kohti Kuwaitia ja aina eteenpäin Egyptiin lähtee jo kolmen aikaan aamuyöstä. Itse jään yhdeksi yöksi enkelten kaupunkiin ja tarkoituksenani on jatkaa maanantaiaamuna matkaa kohti Koh Changia, Thaimaan toiseksi suurinta saarta. Saarelle pitäisi ennättää vielä saman päivän aikana, mikäli mitään ylimääräisiä viivästyksiä ei aikatauluihin tule. Jere ja Jenni ovatkin kerenneet samoille tonteille näillä näkymin jo päivää aiemmin, joten yksin ei minun tarvitse edelleenkään aikaa viettää. Changilla olisi tarkoitus viihtyä noin viikon verran, josta palaan takaisin Bangkokiin, jonne Juhani saapuu 27. päivä. Kauan odotettu jälleennäkeminen on siis enää alle kahden viikon päässä ja mielikuvat tästä pyörivät yhä useammin ja useammin mielessä.

Ylihuomenna on siis aika jälleen kerran jättää haikeat jäähyväiset tälle jo kovin tutuksi tulleelle saarelle ja jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Toisaalta on ikävä lähteä, mutta uudet kokemuksetkin jo kuumottelevat sen verran kovasti, että tuskin sentään kyyneleitä tarvitsee lähdön hetkellä heruttaa.