Back In Business

AirBerlinin lento AB8925 Helsingistä Dusseldorfiin lähti ajallaan. Jostain syystä suurena yllätyksenä itselleni ei tullut se, että olin saanut vierustoverikseni keskimääräistä tanakamman henkilön ja näin ollen Boeing 737 penkit tuntuivat vielä tavallistakin ahtaammilta. Onneksi matkustusaika oli vain 2h 15min, joten hivenen epämieluisasta asennosta en joutunut kovinkaan pitkään kärsimään. Mielenkiintoinen pariskunta muutenkin, sillä vieressäni istunut rouva aloitti matkan paksu talvitakki päällä, eikä ottanut sitä yltään pois kuin vasta juuri ennen saapumistamme Saksaan. Hänen miehensä puolestaan piti viimeiseen saakka päällään uutuuttaan kiiltänyttä mustaa nahkatakkiaan. Jäin ihmettelemään minne jäivät hikikarpalot molempien otsapielistä, sillä ne loistivat koko matkan poissaolollaan.

Saavuttuamme Dusseldorfin kansainväliselle lentoasemalle vaihdoin suoraan transit-tunnelin kautta C-terminaaliin odottamaan jatkolentoani Bangkokiin. Kentällä odottamani reilu neljä tuntia kuluivat leppoisasti hyvää saksalaista olutta juoden sekä bratwurstia maistellen. Tunne paluusta takaisin maailmalle alkoi hiljalleen jyskyttää takaraivossani.

Myös lentoni kohti Bangkokia pääsi ajallaan liikkeelle, mikä olikin itselleni elintärkeää, jotta pystyisin pitämään kiinni alkuperäisestä suunnitelmistani keretä vielä seuraavan päivän aikana lopulliseen määränpäähäni Koh Taon saarelle. Istuuduin ikkunapaikalleni toivekkaana siitä, että josko tälle pisimmälle etapille saisin normaalikokoisen naapuruksen. Tällä kertaa toiveeni toteutui ja viereeni istui hiljaisen oloinen saksalaisherrasmies noin viississäkymmenissään. Jostain syystä olin heti matkan alussa väsynyt, enkä siiis parasta juttuseuraa, mutta tämä näytti sopivan mitä parhaiten myös naapurilleni. Matkani kohti Bangkokia sujui siis varsin uneliaissa tunnelmissa eivätkä esimerkiksi selkäkivut juurikaan häirinneet matkantekoani.

Koneen laskeuduttua Suvarnabhumin kentälle Bangkokissa, suuntasin kiireen vilkkaa kohti passintarkastusta, jotta kerkeäisin välttämään pahimmat ruuhkat ja minulle jäisi tarpeeksi aikaa vaihtaa edelleen seuraavalle lennolleni kohti Koh Samuita. Maahantulomuodollisuudet menivät kivuttomasti ja virkailijan leveän hymyn saattelema vastaus tervehdykseeni teki oloni onnelliseksi. Tuntui vain niin hyvältä olla jälleen takaisin reissaamassa, eikä Thaimaa ole missään nimessä pöllömpi maa aloittaa uusi taival. Fiilis toden totta alkoi hiljalleen kohota ja koska myös loppumatka kohti Taoa sujui lähes ongelmitta, oli suu väkisinkin messingillä kun silmäni havaitsivat Jeren odottamassa Mae Hadin satamassa. Lauttamatkan lopun kovan merenkäynnin aiheuttama hivenen hutera olokin katosi skootterin kyydissä matkalla kotoisaan OK Viewin resorttiin, joka tulisi toimimaan majapaikkanani saarella viettämäni ajan.

Ensimmäinen ilta saarella meni fiilistellessä paluutani reissuun sekä pohjustaessa täällä OK:ssa myös majailevan Akin seuraavana päivänä pidettyjä 30-vuotissynttäreitä. Kaksi ensimmäistä iltaa meni siis suht kosteissa merkeissä ja sen jälkeen olemmekin vain pääasiassa lepäilleet päivät riippumatoissa ja viettäneet illat leffoja väijyen. Ilmatkaan eivät ole tätä päivää lukuunottamatta juurikaan suosineet, joten laiskotella onkin voinut hyvällä omallatunnolla. Tänään paistoi pilviverhojen välistä jo hiukan aurinkokin, joten josko sitä seuraavien päivien aikana jo saisi hiukan väriäkin koristamaan vielä varsin valkoista ruumistani.

Valokuvaaminen on sattuneista syistä jäänyt vielä vähäiseksi. Koitan parantaa tapani ja saada seuraavan kirjoitukseen mukaan myös kuvamateriaalia. Siihen asti kuulemisiin ja mukavaa syksyn jatkoa kaikille tutuille siellä kotosuomessa. Älkää antako talven tulon yllättää itseänne :)