Backtracking

Pienen tauon jälkeen on taas aika palata taajuudelle. Yksinkertainen syy hiljaiseloon on ollut se, että viimeisen parin viikon aikana ei mitään maata mullistavaa ole tapahtunut. Kerrataan kuitenkin hiukan tapahtumia Filippiineiltä lähtömme jälkeen.

Matka takaisin kohti reissun alkupistettä, Koh Taoa, sujui loppupeleissä yllättävänkin iisisti, vaikka olimmekin yhdessä Juhanin kanssa tien päällä nelisenkymmentä tuntia. Tähän ajanjaksoon sisältyi lennot Cebu-Manila & Manila-Kuala Lumpur, yö lentokentällä, aamulento Phuketiin, josta nappasimme bussin Surat Thanin kupeessa olevaan Don Sakin satamaan, taas venailua melkein 10 tuntia ja lopuksi vielä yölautta Taolle. Vaikka yö kentällä sujuikin ilman unta, pystyimme korjaamaan vajettamme bussimatkalla ja seuraavan yön lauttamatkallakin saimme hyvin levättyä. Saavuimme saarelle jokseenkin pirteinä ja intoa täynnä, olisihan vuorossa taas useita jälleennäkemisiä hyvien ystävien kanssa.

Jälleennäkemiset alkoivat ensimmäisen illan osalta Jennin, hänen siskonsa Jaanan sekä saarella pidempään oleskelleiden tuttujen kera. Seuraavana päivänä olikin vuorossa Juhanin tyttöystävän Annin ja hänen kaverinsa Jennan saapuminen ja vielä vuorokautta myöhemmin Kuosi saapui pääkallopaikalle, joten varsin asiallinen poppoo alkoi olla kasassa.

Yhteiselomme saarella on sujunut pääosin hyvinkin leppoisissa merkeissä. On tullut syötyä hyvin (jo toki juotuakin!), nautittua hyvästä seurasta, lepäiltyä rannalla ja pakkohan se on myöntää, että riippumattokin on taas tullut enemmän kuin tutuksi. Mitään aktiivilomaa ei ole siis viimeisten parin viikon aikana tullut vietettyä ja vesileikitkin ovat osaltani jääneet yhteen kajakointisettiin sekä rantavedessä lillumiseen. Juhani onkin sitten paikannut tätä vajetta parhaimpansa mukaan; miehen vapaasukelluksen masters kurssi – suurin syy saarelle paluuseemme – alkoi nimittäin reilu viikko sitten ja Jussi onkin ollut vedessä joka päivä sen jälkeen. Myös Jenna ja Anni ovat ottaneet lähempää tuntumaa Siaminlahden vesiin, tyttöjen suorittaessa laitesukelluskurssejaan.

Viimeiset neljä ja puoli kuukautta (Juhanin osalta kokonaiset kymmenen), ovat myös kuluttaneet kukkaron pohjalta löytyviä eurojamme siihen malliin, että on tullut käsille se hetki, kun lisäansioiden hankkiminen on alkanut tulla ajankohtaiseksi. Australia siintää jo siis hiljalleen silmissämme ja sinnehän lähdemme neljän hengen vahvuisella porukalla. Minä, Juhani, Anni sekä Jenna hyppääme airasian koneeseen Kuala Lumpurista kohti Perthiä maaliskuun 24. päivä, jonka jälkeen on aloitettava aktiivinen työn etsintä. Enää siis reilu viitisen viikkoa aikaa lusmuilla, ennen kuin vuorossa on marjojen/hedelmien poimintaa tai jotain muuta vastaavaa mukavaa pikku päiväpuuhastelua.

Mutta mitä sitä ennen? Juhanin kurssi kestää vielä nelisen viikkoa, joten miehen aika kuluu visarunia lukuunottamatta täällä Taon saarella. Oma suunnitelmani oli ottaa Kuosi pykälään ja suunnata katse kohti Thaimaan läntistä naapuria Burmaa. Valitettavasti tämä homma kariutui liian hankaliin kulkuyhteyksiin. Burmaanhan voi toki matkustaa maitse, mutta rajakaupungeista eteenpäin ei ulkomaalaisilla ole mitään asiaa muuten kuin lentoteitse ja lennot maahan sekä maan sisällä osoittauivat tällä erää liian tyyriiksi. Piti muodostaa jälleen plan b: paluu vajaan kolmen vuoden tauon jälkeen Kambodzaan, maahan, joka taannoin ansaitsi aivan erityisen paikan sydämessäni. Ei siis pöllömpi suunnitelma tämäkään.

Tarkempi suunnitelma on seuraavanlainen. Jätämme Taon rannat Kuosin kanssa taaksemme reilun tunnin päästä, matkaamme lautalla Chumphoniin ja siitä eteenpäin Bangkokiin. Enkelten kaupungin saavutamme puolenyön jälkeen, jossa on edessä varmasti miellyttävä yö itäisellä bussiasemalla, josta jatkamme heti aamukuudelta matkaamme Tratin kaupunkiin, siitä edelleen minivanilla rajalle, perus rajasäädöt, jonka jälkeen on tehtävä päätös, jäämmekö rajakaupunki Koh Kongille yöksi, vai jatkammeko matkaa vielä eteenpäin kohti Sihanoukvillea. Plänimme Kambodzassa on viettää reilu viikko etelän rannoilla, jonka jälkeen operoimme itsemme kohti Phnom Penhiä. Pääkaupungissa kuluneekin sitten loppu aikamme Khmerin valtakunnassa.

Kuosilla lähtee kento kohti kotia Bangkokista 3.3, joten mies suunnannee takaisin Thaimaahan heti kuun vaihteessa. Oma idea on jäädä tämän jälkeen vielä reiluksi viikoksi ihmettelemään Phnom Penhin sykettä. Kuinka suunnitelmamme tulee pitämään paikkaansa, siitä seuraavalla kerralla.