Just be Patient, Mate

Edellisessä viestissäni mainitsemani pahin mahdollinen skenaario töiden odottamisen suhteen osoittautui, totta kai, todeksi omalla kohdallamme. Jouduimme siis Juhanin kanssa kärvistelemään parisen viikkoa ennen kuin uusi uraputki puiden istuttajina oli määrä alkaa. Saimme toki tiedon kyseisestä keissistä jo puolisentoista viikkoa sitten, joten epävarmuus ei sen jälkeen ole enää mieltä kalvanut.

Pari viikkoa on suhteellisen pitkä aika viettää Kununurran tapaisessa tuppukylässä ilman sen suurempia päivittäisiä rutiineja, joten hienoinen tekemisen puute on aina aika ajoin päässyt yllättämään. Miniläppäriltä löytyneet leffat sekä sarjat ovatkin osoittautuneet viimeistään nyt kullanarvoisiksi ja ne onkin koluttu nyt kutakuinkin viimeistä tavua myöten läpi. Lisäksi aikoinaan iPodiini lisäämäni tutkimattomat soinnut ovat tulleet hyvinkin tutuiksi, tosin tätä prosessia on hiukan haitannut uhkaavat merkit kuulokeliitännän hajoamisesta.







Aivan täysin hostellihuoneessa leffoja väijyen ei aika täällä onneksi ole sentään kulunut, sillä muutamia mieluisia kohteita löytyy aivan kävelymatkan etäisyydeltä. Muutama päivä on kulunut viereisen vapaa-ajankeskuksen ulkoilma-altaalla polskien ja auringosta nauttien ja kaupungin ympäristön nähtävyydet on lukuisia aboriginaalien taidegallerioita lukuunottamatta tullut tsekattua. Näistä mainitsemisen arvoisia lienee ainakin keskustan pohjoispäässä sijaitseva Kelly´s Knob, joka on mainio paikka silmäillä usein varsin värikkäitä auringonlaskuja sekä Miriman eli kätketyn laakson kansallispuisto, joka on niin kutsuttujen mini bungle bunglesien koti. Nämä hiekkakivimuodostelmat ovat syntyneet kymmenien miljoonien vuosien aikana hiekkamyrskyjen kuljettaessa maa-ainesta, joka ajan saatossa on tiivistynyt ja pakkautunut useiden kymmenien metrien korkuisiksi kukkuloiksi, joiden muotoja vastaava ilmiö edelleeen muokkaa. Maisemat, jotka korkeimpien kukkuloiden päältä kohti kansallispuistoa avautuvat ovat varsin vaikuttavat ja niitä onkin lähdettävä ihmettelemään vielä toisenkin kerran. Alue on lisäksi myös oiva mesta bongailla kenguruita ja koska en ole vieläkään elävää sellaista täällä nähnyt, on tilanne pyrittävä korjaamaan mitä pikimmiten.















Kävellen suoritettujen pikku päiväekskursioiden lisäksi pääsimme tsekkaamaan myös noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Australian suurimman järven, Lake Argylen. Nimittäin Edzy, rennonoloinen mies Broomesta, oli päättänyt kotimatkallaan Wyndhamista Broomeen pistäytyä tutkimassa Kununurran nähtävyydet ja tarjoutui ottamaan minut, Juhanin ja erään kiwin (aussien käyttämä nimitys uusi-seelantilaisista) mukaansa. Lake Argyle on itse asiassa ihmisen aikaansaannoksia, sillä vesimassat ovat saaneet alkunsa Ord-joesta, joka virtaa Kununurran eteläpuolelta kohti pohjoisen rannikkoa ja itse järvi on saatu aikaiseksi padottamalla. Syitä padottamiseen on kaksi; ensinnäkin joen voimakas virtaus on valjastettu vesivoimalaksi, joka tuottaa valtaosan Kununurran sekä sen lähistöllä sijaitsevan suuren timanttikaivoksen tarvitsemasta energiasta. Energianlähteen lisäksi järvi toimii myös varavesivarastona kuivien kausien varalle.

Varavesivarastona ja energianlähteenä toimimisen lisäksi alue on avannut markkinat myös turismille, sillä järven sekä joen ympäristö on luonnonkaunista aluetta, joka itselleni toi etäisesti mieleen Toba-järven Sumatralla. Erilaiset vesiaktiviteetit, kuten kalastus ja veneily ovatkin ymmärrettävästi siis varsin suosittuja.





Loppuun on vielä todettava, että jottei duunien odotus nyt varmasti kävisi varmasti liian lyhyeksi, alkoi täällä viikonloppuna satamaan, taivas on edelleen vahvan pilvipeitteen harsoama ja pientä tihkua pudottelee koko ajan. Maaperä on nyt näin ollen liian kostea minkäänlaisten farmitöiden tekoon. Odotus siis jatkukoon...